Random.org on puhunut: numero kuusi eli Samma oli summanmutikan suosiossa. (Tarkka huomaa numerot 1-29, vaikka kommentteja oli 30. Syynä se, että kaikilla olisi sama mahdollisuus, eräshän kommentoi kahdesti.)

Moni arvaili salaiseksi paheekseni paperiaskartelua tai korttiaskartelua. Eikä se ole ihan väärin, muttei kelvannut minulle. Odottelin täsmäkirjaimia a t ja c. ATC. Artist Trading Card. Olen niihin hulluna. Niitä vaihdetaan ja niitä kerätään, harvemmin lahjoitetaan, eikä koskaan myydä. Ne mahtuvat pieneen tilaan. Joskus niitä valmistuu nopeaan tahtiin, joskus yhden kortin teko kestää viikkoja. Saan postia usein, ja kuoressa on uusi kortti kokoelmiini jostain päin maailmaa.

Käytän kortteihini vanhoja valokuvia, lehtileikkeitä, lehdistä tai vanhoista kirjoista löytyneitä kivoja sanoja tai muunneltuja lauseita. Siksi minulla on aika mahtavat vanhojen ja keskivanhojen painotuotteiden kokoelmat. Hiljattain ostin kuluneen, epätasaisesti lyövän kirjoituskoneen, koska sillä saa jännää tekstiä kortteihin.

Ihailen korttitaiteilijoita mel, prettymonday ja vikke. Mutta ei hätää. En aio sotkea käsitöitä ja taidekortteja samaan blogiin. Tämän enempää en siis aio aiheesta kirjoittaa.

Keskiajasta paluu oli haikeaa. Luin viisitoistavuotiaana Daphne du Maurierin Talo rannalla, ja se taisi olla enteellinen. Professoriystävä kutsuu miehen luokseen kylään. Professori asuu pittoreskissa kylässä Englannin maaseudulla. Miestä pyydetään koekaniiniksi testaamaan erästä juomaa. Juoma aiheuttaa hallusinaatioita, ja joka kerta juomaa nauttiessaan mies siirtyy keskiaikaan. Hän koukuttuu juomaan yhä pahemmin ja pahemmin. Kirja on kaunein ja haikein lukemani rakkaustarina (olematta imelä), eikä siinä ole jälkeäkään Daphne du Maurierin raskaasta ja synkästä melodraamasta. Viimeisellä sivulla paluu normaaliin todellisuuteen on melkein enemmän kuin mies (ja lukija) saattaa kestää. Samoin minulle käy joka kerta Keskiaikamarkkinoiden jälkeen.

Jokaisella aikakaudella on oma muotinsa. Tämän vuoden, siis 2009/1439, muotituote oli olkihattu.

Tässä tuomiseni. Kasvivärjättyjä lankoja, muutama savinappi ja Turun Keskiaikaseuran brosyyri. Turkoosit langat indigoa, joka on kiinnitetty rikkihapolla väri päästämättömäksi. Liila on sinipuuta, viininpunainen krappia (harmaalle) ja keltaoranssi sipulivärjäystä krapin jälkiliemeen kastettuna. Aloitin siitä ranteenlämmittimiä, kinnasneulalla tietenkin.

Kaapissa on odottamassa monen vuoden keräilyn tulokset: voikukanjuuria, sipulinkuoria ja avokadon kiviä ja kuoria. Jäkälääkin on. Josko vihdoin saisin puhtia kokeilla kasvivärjäystä?