On yhteenvedon aika.

      Viime vuosi alkoi Herätyksellä. Lankakaapissani oli ahdasta! Päätin pienentää lankavarastoani tuntuvasti, kirjata ylös kaikki ostoni ja koko kulutukseni projekti projektilta. (Laadin myös monimutkaiset säännöt, miten paljon lankaa saisin ostaa ja milloin. Näitä ei ole sen koommin edes muisteltu.)

Tässä tilastoa. Viime vuonna kudoin 117 kpl, joidern yhteispaino oli 14kg 054g. Joukossa oli useampia neuletakkeja, pari neulepuseroa, huiveja, myssyjä, lapasia ja sukkia. Peruskauraa siis. Virkkasin myös yhden helminauhan, ison peiton sekä kudoin kaksi kassia. 

Talouteen rantautui kuitenkin lähes 10 kiloa lankaa, tarkemmin sanottuna 9kg 845g.

   Näistä 950g oli lahjana saatua, mm. Hamsterikuun palkintona, ja 220g vaihdettua lankaa. Mutta loput olivat kyllä ihan omin kätösin ostettua. Kas näin:

• 1310g viime tammikuun lanka-alessa ostettua
• 1200g (800g Knitpicksiä, 400g muuta lankaa, mm. Habua) New Yorkin tuliaisina
• 1100g "ohittamaton" nettitarjous kesäkuussa
• 1035g Köpiksen reissulta kesäkuussa
  
• 450g palapeittoa varten hankittua
• 400g kirppislankoja
• 250g Helsingistä joulukuussa
• 2870g sekalaisia ostoksia, eli tyyliin "kerä sieltä, toinen täältä"

Tämä on pikkuisen masentavaa. Nettohävikki on siis ainoastaan reilut 4 kiloa (4229g).

Ainoana plussana näen on jo aikaisemminkin mainitsemani langankäyttöajan lyhenemisen. Nykin langoista on käytetty vähiten, mutta Köpiksen langat ovat huvenneet jo puoleen, kirppislangat lähestulkoon kadonneet, samoin tammikuun ale-langat, ja Helsingin tuliaiset menivät käyttöön saman tien.

Olen kaivanut urhoollisesti myös ihqu-lankoja ulos kätköistään ja kutonut niistäkin aika kiitettävästi. Kaappia on pengottu tulevaa hamsterikuuta silmällä pitäen. Totesin että osallistua kannattaa, joskaan en varmaan pääse viime vuoden lukemiin. Loput lankani ovat kovin ohuita, ja kaikkihan me tiedämme että hamsterikuussa pääsee tuloksille helpoiten paksun langan kanssa.

Tilastoistani näkee myös sen, että alkuvuosi oli selkeästi tuotteliaampaa aikaa. Toukokuun loppuun mennessä olin kutonut jo 9 kiloa, mutta elokuusta alkaen on kuukausikulutukseni huidellut puolen kilon molemmin puolin.

Kaikenkaikkiaan kaapeissani majailee parisenkymmentä kiloa lankaa. Tälla kutomisvauhdilla riittää varastosta puoleksitoista vuodeksi. Toisaalta, jos jatkan hankintojani samaan malliin, pääsen nollille viidessä vuodessa.

Mutta onko sellainen edes toivottavaa?

Pitkä messuviikko on takanapäin. On toisaalta kivaa seistä pöydän takana ja jutella ihmisten kanssa, toisaalta taas tavaroiden roudaaminen alkaa käydä vuosi vuodelta vaivalloisemmaksi. Emme omista autoa, matkustan siis joka paikkaan yleisillä kulkuneuvoilla, bussilla tai junalla. Parinkymmenen villakilon saa mahtumaan isoon rullattavaan matkalaukkuun ja isoon muoviseen "kiinankapsäkkiin". Tällä tarkoitan noita rumia ruudullisesta muovikankaasta ommeltuja jättikasseja, joihin tavaraa mahtuu. Nousen niiden kanssa meidän linjuriin, siitä junaan ja Helsingissä ratikkaan - kassit painavat, minä hikoilen ja kiroilen, kanssaihmiset puuskuttavat niskaani kärsimättömänä... tunnen oloni todella maalaiseksi ja ekologisista näkökohdista huolimatta mietin joskus että helpommallakin varmaan pääsisi.

Tämä oli työpaikkani viimeiset viisi päivää:

Yleensä otan messuviikon iisisti, nostan ilalla kortteerissa jalat ylös, katson telkkaria ja maistelen siideriä. Kotonahan meillä ei telkkaria ole, niin eikä pahemmin siideriäkään. Täytyy tunnustaa että ne etovimmat makusiiderit maistuvat parhaimmilta: move, mansikka ja vadelma. Kuin karkkia lipittäisi.

Tällä kertaa olin varannut töitä mukaan. Kaksoiselämääni kuuluu kollaasien teko, ja nyt haluan juhlia teidän kanssanne ensimmäistä suurta tilaustani. Retro horoskooppikortteja, omansa miehille ja naisille. Käsityön osuus on korteissa suuri, mutta yli kolmensadan kortin tekemisessä menee aikaa siihen malliin että seuraavaksi niitä pitää alkaa painattaa. Tein joka ilta (messujen jälkeen) hommia vielä puoleenyöhön, ja samoin useana aamunakin. Tältä näytti vieraspaikan pöytä vielä tänä aamuna.

Nyt on tilaus toimitettu, ja Helsingin pölyt on taas karistettu jaloista, istun kotona jalat ylhäällä ja rupean kohta tekemään etikettejä - saa tämän varmaan sanoakin - Secret Woolin joulukuun klubilankoihin. Kyllä vain, ne ovat jällen käsialaani, melkein kymmenen kiloa lankaa.

Random.org on puhunut: numero kuusi eli Samma oli summanmutikan suosiossa. (Tarkka huomaa numerot 1-29, vaikka kommentteja oli 30. Syynä se, että kaikilla olisi sama mahdollisuus, eräshän kommentoi kahdesti.)

Moni arvaili salaiseksi paheekseni paperiaskartelua tai korttiaskartelua. Eikä se ole ihan väärin, muttei kelvannut minulle. Odottelin täsmäkirjaimia a t ja c. ATC. Artist Trading Card. Olen niihin hulluna. Niitä vaihdetaan ja niitä kerätään, harvemmin lahjoitetaan, eikä koskaan myydä. Ne mahtuvat pieneen tilaan. Joskus niitä valmistuu nopeaan tahtiin, joskus yhden kortin teko kestää viikkoja. Saan postia usein, ja kuoressa on uusi kortti kokoelmiini jostain päin maailmaa.

Käytän kortteihini vanhoja valokuvia, lehtileikkeitä, lehdistä tai vanhoista kirjoista löytyneitä kivoja sanoja tai muunneltuja lauseita. Siksi minulla on aika mahtavat vanhojen ja keskivanhojen painotuotteiden kokoelmat. Hiljattain ostin kuluneen, epätasaisesti lyövän kirjoituskoneen, koska sillä saa jännää tekstiä kortteihin.

Ihailen korttitaiteilijoita mel, prettymonday ja vikke. Mutta ei hätää. En aio sotkea käsitöitä ja taidekortteja samaan blogiin. Tämän enempää en siis aio aiheesta kirjoittaa.

Keskiajasta paluu oli haikeaa. Luin viisitoistavuotiaana Daphne du Maurierin Talo rannalla, ja se taisi olla enteellinen. Professoriystävä kutsuu miehen luokseen kylään. Professori asuu pittoreskissa kylässä Englannin maaseudulla. Miestä pyydetään koekaniiniksi testaamaan erästä juomaa. Juoma aiheuttaa hallusinaatioita, ja joka kerta juomaa nauttiessaan mies siirtyy keskiaikaan. Hän koukuttuu juomaan yhä pahemmin ja pahemmin. Kirja on kaunein ja haikein lukemani rakkaustarina (olematta imelä), eikä siinä ole jälkeäkään Daphne du Maurierin raskaasta ja synkästä melodraamasta. Viimeisellä sivulla paluu normaaliin todellisuuteen on melkein enemmän kuin mies (ja lukija) saattaa kestää. Samoin minulle käy joka kerta Keskiaikamarkkinoiden jälkeen.

Jokaisella aikakaudella on oma muotinsa. Tämän vuoden, siis 2009/1439, muotituote oli olkihattu.

Tässä tuomiseni. Kasvivärjättyjä lankoja, muutama savinappi ja Turun Keskiaikaseuran brosyyri. Turkoosit langat indigoa, joka on kiinnitetty rikkihapolla väri päästämättömäksi. Liila on sinipuuta, viininpunainen krappia (harmaalle) ja keltaoranssi sipulivärjäystä krapin jälkiliemeen kastettuna. Aloitin siitä ranteenlämmittimiä, kinnasneulalla tietenkin.

Kaapissa on odottamassa monen vuoden keräilyn tulokset: voikukanjuuria, sipulinkuoria ja avokadon kiviä ja kuoria. Jäkälääkin on. Josko vihdoin saisin puhtia kokeilla kasvivärjäystä?

... totesi markkinoiden järjestäjävastaava, kun aamulla turhaan etsimme luvattua paikkaamme. Pitkällisten neuvottelujen tuloksena - painavina argumentteina käytettiin mm. sitä, että kojun sijainnista oli tiedotettu blogissa ja sitä kautta tuhansille vierailijoille (hih) - meitä ei passitettu markkinoiden periferiaan vaan saimme paikan lähestulkoon Aboa Vetus museon sisäänkäynnin vierestä.

Museolla on siinä kadulla lipunmyyntipaikka (oikealla puolella sisäänkäyntiä jos haluaa olla tarkka). Taustalla solisee seinää pitkin valuva vesi ja kukoistavat jättimäiset poimulehdet. Kaunista, kovin kaunista.

Tämän ihanan keitaan vieressä siis majailemme. Tervetuloa!

Ps. Check it out! Toinenkin indie-värjäri on saapunut paikalle. Päivin (edit) kasvivärjätyt villalangat löytyvät samasta kojusta hauskojen maatuskakorujen kanssa. Vaikka kuinka yritin kuuklata en pystynyt paikallistamaan lankojen blogia. (Ehkäpä sellaista ei olekaan.) Mutta langat ovat kauniita, syviä ja metsäisiä sävyjä.

Torilla ja Rantakadulla kävi toimelias kuhina. Sääkin jatkuu suosiollisena, joten tervetuloa Turkusse ympärs vuare! Mut etenki ny!

Ai niin, muistathan blogiarvonnan. Löydät sen hieman alempaa. Aikaa on vielä sunnuntai-yöhön.

Nyt saatiin hyvät langankuivaussäät. Tämänpäiväinen aurinko kuivasi vikkelästi uudetkin vyyhdit, ja nyt alkavat pöydän antimet olla kutakuinkin selvillä. (Jos joku näistä jo huutelee nimeäsi, pane privepostia, niin panen sulle jemmaan.) Vyyhtien painot vaihtelee 150 ja 190 välillä, enimmäkseen sellaista 170g. Joka väriä on vain kaksi tai kolme.

Kuivumassa on vielä erinäisiä merinotopseja sekä villalevyä. Muutoin luotan värjäämättömän kuidun voimaan. Tilanpuute tietysti ahdistelee, niin että jos haluat hipelöidä/hankkia  jotain tiettyä, kurkkasepas puodista ja lähetä pyyntö meilitse, niin otan toivottua tavaraa mukaan.

Huom. Nyt seuraa ohjelmassa lankapørnoa, joten vaikutelmille alttiiden ja muutoin herkkäunisten on parasta sulkea silmät ja korvat. Muut sitten saavatkin kuolata aivan estottomasti. Heh.

vas: Santa Fe / oranssi, auringonkeltainen, murrettu haalea vaaleansininen

kesk: Nunavut / kylmää turkoosia, sinistä ja ripaus liilaa

oik: Prospect Park / rypsiä, sinappia kaarnaa ja aprikoosia

vas: Asteri / oranssi, pinkki, mustanliila

kesk: Kyllikki / punaliila, käpy, harmahtava vihreä

oik: Tapio /  harmahtava taivaansininen, ketunruskea, koivunvihreä

oik: Mehukas / kirkas vaaleanvihreä, marjaisa punainen

vas: Vatnajökull / kirkas turkoosi, syvä orvokki

vas: Kultakalat / turkoosi, punainen

kesk: Orvokki / violetin eri sävyjä tummasta vaaleaan

oik: Menninkäinen / harmaanruskea, oljenkeltainen, harmaanvihreä

Ja taas sitä saa, Juulibugia.  Tämä on riittoisa ja lammikoitumaton sukkalanka. Väreinä rusk, sin, vihr, pun, pinkki. 65g. Yksi vyyhti riittää todistettavasti miesten 42 sukkiin.

Allaolevaan blogiarvontaan on tullut monta mielenkiintoista arvausta. Jollet ole vielä käynyt, nyt just olisi hyvä hetki mennä kommentoimaan.

Keskiajalla tavataan!

Otsikoita on toisinaan hankala keksiä. Tänään aivot kertakaikkiaan seisovat, joten turvauduin satunnaismetodiin. Tartuin Ajan Sävel-lehteen vuodelta 1961 ja avasin sen summanmutikassa. Ja katso, otsikko oli syntynyt. (Ihmetteleekö nyt kukaan miksi käteni ulottuvilla on niin antiikkinen lehti? Kun en edes välitä musiikista? Hm, sanotaanko vaikka että salaisen harrastukseni vuoksi.) EDIT: loppuun lisätty jotain jännää!

Otsikko on siitä sopiva, että langanvärjäysharrastukseni alkoi ihan huvin vuoksi. Tykkään väreistä ja tykkään puuhailla niiden kanssa (olenpa opettanut värioppiakin), ja rakastan villaa. Niinpä näiden kahden liitto oli ikään kuin tähtiin kirjoitettu. Kokeilusta syntyi harrastus, ja nyt voisi jo sanoa että sitä on tullut astetta vakavampaa - työksikö sellaista kutsuttaneen?

Allekirjoittaneeseen otettiin yhteyttä ja tiedusteltiin mahdollisuutta toimittaa kesäkuun lankaklubien langat. Luvassa on erikoista sukkalankaa ja jännittävää huivilankaa. En vilauttele kuvia, koska langat tuskin ovat vastaanottajillaan, enkä halua pilata kenenkään yllätystä. Sanottakoon vain, että laadultan langat ovat huippuluokkaa, sukkalanka edustaa jopa huipputekniikkaa.

On kiva, että kotimaiset yrittäjät luottavat kotimaiseen työhön ja osaltaan tukevat meitä pienyrittäjiä. Kuten tietysti myös jokainen puodista lankansa ja kuitunsa suoraan hankkiva tekee. Kiitos teille! Ilman teitä ei työni olisi mahdollista.

..--..--

Turku varustautuu jälleen Keskiaikaan. (to 25. - su 28.6.) Eletään vuotta 1439. Käsiohjelmaa lainatakseni:

Tervetuloa Turkuun vuonna 1439

Suomen keskiaika ei ollut takapajuisen taantumuksen aikaa, vaan väestön, talouden ja kulttuurin nousukautta. Turku oli 1400-luvulla merkittävä pohjoismaalainen kaupunki ja Suomen talouden, politiikan ja kulttuurin keskus. Turun linna ja linnanpäällikkö edustivat kuningasta ja hänen valtaansa, joka kansalle merkitsi useimmiten veroja.

Suomen kirkon pää oli Turun piispa, heistä useimmat koulutuksensa Euroopan yliopistossa saaneita oppineita miehiä ja valtakunnan politiikan mahtitekijöitä. Kaupungista oli vilkkaat kauppayhteydet Itämeren hansakaupunkeihin, ja kaduilla ja toreilla puhuttiin niin suomea, ruotsia kuin alasaksaakin.

Tulevana kesänä markkinoilla eletään vuotta 1439 ja kansan keskuudessa kuhistaan uudesta verotuksesta sekä Daavidin kapinasta. Lisää tietoa keskiajan verotuksesta saat täältä.

Markkinoille saapuu tänäkin vuonna matami Auroora Fortunata, kotoisin Vindobonan kaupungista Ostarriiken herttuakunnasta, hän joca perhekuntinensa muutti Suomen Turkuun armon vuonna 1436. Matamin tilavat arkut olivat lastattu täyteensä Itäisten maiden ihanuuksia, hienoa silkkiä ja puu(n) willaa . Niitä täyttämään on hankittu myös erirotuisten lampaiden ja vuohien karvoja elickä kiehkuroita, sekä paljon lankoja erilaisiin tarcoituksiin sopivaksi, kuten sukkien, vanttuiden elickä lapasten ja huivien elickä takkien kutomiseen elickä neulaamiseen soveltuvaa lankaa.

Matami Aurooran arkuissa on muun muassa tällaisia villoja:

Lampaanvillaisia karstalevyjä, paino n. 40g/ per levy. Lanoliinipitoista ihanuutta. Langasta tulee eloisaa ja huovutuksesta suloista.

Ehtaa villalankaa, johon ei mitään ole lisätty eikä mitään otettu poiskaan, eli lanoliinia on hoitoaineena mukana. Nuuhkaisepas - nam! Vyyhdit reiluja 150-190g.

Tuttuun tapaan kaikkea saa varailla ja käydä matami Aurooralta hakemassa sitten markkinoiden aikana. Kojulta löytyy sitten kaikenlaista muuta. Jos ihan tiettyä halajat, pyydäpä etukäteen niin tulevat varmasti mukaan. Pöytätilaa kun ei taaskaan ole liikaa.

Matami Aurooran puotikoju on tänä vuonna Aboa Vetus Ars Novan pääsisäänkäyntiä vastapäätä Rantakadulla Pyhän Laurentiuksen eli Väärän kuninkaan markkinoilla.

Markkinoilla tavataan! Puku taitaa tänäkin vuonna olla sama, eli haepas silmilläsi tämännäköistä tyyppiä:

EDIT-täti muistutti, että voisi taas olla aika panna blogiarvontaa pystyyn. Ensimmäisessä kappaleessa oli puhetta salaisesta harrastuksestani. Arvaa mikä se voisi olla. Huom, kappaleesta löytyy ainakin yksi johtolanka. Tarkemmin ajatellen kaksi... Kolmannenkin vihjeen annan: en ole ikinä sivunnut aihepiiriä blogissani.

Satunnaisgeneraattori toimii onnettarena kaikkien vastaajien kesken. Jos nyt sattuisi käymään niin hauskasti, että joku tosiaan arvaa kiihkeän kakkosharrastukseni kohteen, niin ehkäpä sitä pitää juhlia jotenkin. Saas nähä. Aikaa on Keskiajan loppuun siis 28.6. klo 23.59 asti, eli reilu viikko. Palkintona jotain kädentaitoihin liittyvää. Tietenkin.

Luvassa hauska ilta: kuppi teetä ja mansikkapusu, uusi kirja ja kaksikin keskeneräistä neuletta.

Kahdella pyöröllä kudottavat Kirsikankukkasukat, jotka hiljan esittelin, saan tänään valmiiksi, enää puuttuu vain resorit. Ja sitten menin yllytyshulluna aloittamaan keltaisia sukkia. Kyllä nekin on pian valmiit.

Kiitos muuten kirjavihjeestä, kukahan se mahtoi olla joka sitä tammikuun puolella suositteli kommenteissa. Kirja on ihan mahtava tuttavuus! Suosittelen minäkin.

Hamsterikuu on onneksi ohi. Sanon onneksi, sillä loppupävinä oli jo niin maaninen olo etten osannut lopettaa, ja kudoinkin ihan kalkkiviivoille viime yönä. Kulutin pois lähes viisi kiloa lankoja, joukossa paljon ihan projekteihin ostettua, mutta paljon myös mukaan tarttuneita yksittäisiä keriä.

Viiden kilon pitäisi tietysti näkyä kaapissani... Mutta lankakerät ovat aika joustavia ja täyttävät pian poistuneiden jälkeenjättämän tyhjän tilan. Luulenpa että vielä toinen samanmoinen satsi, ja kaapissani olisi oikeasti tilaa uusille hankinnoille. Nyt on pysyttävä tiukkana!

Kuukauden aikana valmistui:

kahdet sukat

neljät kotitöppöset

kolme myssyä

yksi huivi

yhdet sormikkaat

kolmet kämmekkäät

kaksi kauluria

kaksi neuletakkia ja yksi pusero itselleni

pusero miehelle

kotiin kaikenlaista: pannunalunen, pellinalunen, kaksi patalappua ja pannumyssy, sarisilkkityyny, pölyhanska

Panin kuvia sivupalkkiin LANKALAIHIS-laatikkoon, mutta varmaan teen hauskimmista töistä ihan postauksia kunnon kuvien kanssa. Mutta nyt on pakko tehdä pientä irtiottoa kutomisesta - aurinko paistaa, hanget kutsuvat!

Jo pelkkä ajatuskin, etten saisi hankkia lankaa kuin siltä tuntuu, aiheuttaa akuutteja vieroitusoireita ja sydämenahdistusta. Mutta kaappi on täynnä, ja kaapin viereinen hyllykkökin alkaa pullistella, joten jonkinlainen kuuri on kyllä ihan paikallaan. Törmäsin ravelryssä Lankalaatikko-ryhmään, ja päätin liittyä hyvään seuraan. Tarkoitus on vähentää lankavarastoja.

Olen varastoinut hirveän paljon ihqu-lankoja, joista en koskaan raaski neuloa mitään. Ihquksi lasketaan mm. Angoriina, Malabrigo, Koigu, Rowan, Debbie Bliss, Artyarns, Colourmart, Schoolproducts - siis kashmiiri, yak, merino, angora ja silkki sekä niitä sisältävät sekoitukset. (Huom tarkennus: mohairia ja alpakkaa ei siis luokitella ihquksi, vaikka ylellisiä ovatkin.)

Maaliskuun loppuun asti yritän näillä säännöillä, sitten varmaan tarkennan tilanteen mukaan:

Kuukaudessa pitäisi kulua 500g lankaa, ja käyttämätön saldo kirjautuu seuraavalle kuulle. Saldon täyttyminen oikeuttaa peruspisteeseen, sen täyttämättä jättämisestä sakotetaan 2 miinuspisteellä. Kannustuspalkintonna jokainen ylimääräinen 50g:n ylittävä paino lasketaan pluspisteeksi.

Käytännössä lopputuloksen pitäisi olla maaliskuun loppuun: kulutus 1500g, ei uusia ostoja, kolme peruspistettä. Poikkeuksen ostosääntöön tekee jo suunnitellut kotisukat (150g), sekä tulevan lauantain lankavaihto. (Jossa en yleensä ole vaihtanut mitään, pelkästään hankkinut...) Sieltä saa tällä kertaa tulla lankaa vain, jos sen saa sopimaan menossa oleviin (ei siis "mahdollisiin") tilaustöihin.

Porkkana-pykälä:
jokainen ennen tätä vuotta syntyneiden ufojen loppuunsaattamiseen tarvittu lankagramma lasketaan tuplana. (Huom. Eli siis nykyisen painon ja lopetuspainon erotus.)
Ufoja on varovasti laskien seitsemän.

Vuoden aikana kerääntyvät pisteet oikeuttavat lankaostoon kesällä (synttärit) ja jouluna. Jokainen piste vastaa 200g uutta lankaa.

Tarkennussääntö:
Vain ihqu-lankojen käyttö oikeuttaa hankkimaan lisää ihqua, mutta vain puolet kulutetusta määrästä.

Porsaanreikä:
Lankaa ei saa hankkia kesken kautta, ellei ole siihen pakottava tarve (lue: pakko saada heti-neule, joka menee puikoillekin heti) - ja siinäkin tapauksessa vain jo kerääntyneiden pisteiden puitteissa. Tämän langan käyttö ei kerrytä pisteitä, mutta sen käyttämättä jättämisestä sakotetaan tuplamiinuksilla.

No niin. Tulipa ladeltua itselle kovat säännöt. Saas nähdä miten menee. Toivon pisteiden laskun ja niiden kertymisen motivoivan itseäni todella paljon!

•  I decided it is time to become more organized. To pay bills diligently, to file papers so that I can find them, start an old-fashioned phone book where I will record everyone's cell phone numbers (instead of having to rely on my cell-phone). What if I loose it? What if the power gets all used up before I can juice it up again?

•  I promise to do the same about my email contacts. I will just print out the list of contacts, that seems doable.

•  I need to find a way to organize the business cards I get. I'd hate to get a Rolodex, it seems so 80-s. What could I use instead? Any ideas?

•  I want to finish off all UFO's. Either finish them or do something about them.

    Ufoillekin tarttis tehdä jotain.
    Niitä on vuoden aikana kerääntynyt taas - khrm - muutamia. Olisin halunnut lopettaa edes viime vuonna aloitetut vielä saman vuoden puolella, mutta näinpä ei tapahtunut. Vuoden viimeiset viikot menivät kukkakämmekkäiden kutomisen hurmiossa. Tässä taas muutamia uusia pareja.

    I took a hard look at my UFO's. I would have loved to finish at least those pieces I started last year, but it just didn't happen. I got all sidetracked knitting about twenty pairs of flower mitts. Here a fresh crop in my knitting basket.

   

   Ai, eksyinkö taas harhapoluille? No, palataanpa ufojen pariin.
    Oops, did I get sidetracked again?... Back to UFO's.

1. Pomatomus

   
Pomatomus-käsineitä aloitin jo toista vuotta sitten, ja alun jälkeen en ole koskenut niihin.
Miksi? Pitsimalli tuntuu hankalalta muistaa. Tiedän kyllä, että yhden kuvion jälkeen se sujuu taas kuin itsestään.
Toimenpide? En näe mitään syytä, miksen kutoisi näitä valmiksi. Malli ja lanka miellyttävät yhä.

    Miesten sukat on olleet työn alla jo kaksi talvea. Viime talvena pääsin kantapäihin asti, tänä vuonna tein varret. Nyt kaikki on tyssännyt kantapäihin, koska sain jonkinasteisen hulluuskohtauksen ja päätin tehdä ne jälkikäteen.
    Pelottaa. Pelottaa ihan hiivatisti. Punainen lanka kun lähtee, on silmukat livenä. Huip. Ja miten muuten ylipäänsä tehdään tuollainen lyhyt kantalappu?
    Toimenpide: Pakko tehdä. Pakko tehdä. Otan itseäni niskasta kiinni ja teen. Mies on ollut enkelimäisen kärsivällinen, ja hän todella tarvitsee uudet sukat.

   

3. Lacey Wrap Jacket from Rebecca 31
   
   
    Pieni pitsinen kietaisujakku tuntui hyvältä idealta. Omistanhan kokonaista kolme vyyhtiä KnitPicksin Alpaca Cloudia, väriä Tide Pool. Ongelma syntyikin, kun langantiheyden saavuttaakseni keksin kutoa jakun kaksinkertaisella langalla. Yksi kahden langan kerä on jo lähestulkoon käytetty, eikä takakappale ole edes valmis.
    Toimenpide: Löytää ystävällinen sielu, joka möisi omasta varastostaan. Knitpickshän ei kai vieläkään lähetä Eurooppaan? Vaihtoehtoisesti purkaa.

4. Rory Cardigan

   
Viittä vaille valmis. Ompelen sen heti kiinni. Lupaan!

5. Ribbed Ballet Tee

   
    Ou-ou-ou. Jos jokin voi mennä vikaan, niin tässä on tehty kaikki mokat. Lankana sinänsä ihanaa angora-kasmiiria. Mutta sitä ei pysty purkamaan. Etukappale on epähuomiossa kudottu kymmenisen senttiä leveämmäksi kuin taka, ja tätähän ei voinut purkaa.
    Sitten menin pöljä vielä ompelemaan kappaleet nurinpäin yhteen. No, eihän sitäkään saa purettua, ompelulangat katoaa neulepintaan tosi tehokkaasti.

Toimenpide: Pesen koko höskän koneessa, ja toivon että se huopuu juuri sen verran, että saan leikattua puseron auki. Kudon pitkän resorin ja ompelen eteen vetoketjun. Lyhythihainen jakku siis. Pitäkää peukkuja että edes tämä onnistuu!!

   

6. Chevron Sweater

   
    Kuukausi sitten "löytämäni" pusero on viettänyt joulun ajan pakasteena. Sotkeutuneet lankakerät on avattu ja kutominen voi alkaa.
    Ongelma on siinä, etten oikeastaan tehnyt varsinaista neulesuunnitelmaa. Aloitin siis kylmiltäni. Tykkään väreistä ja siksak-kuviosta, ja ajattelin kai hieman naiivisti, että kun kahta hyvää yhdistää niin lopputuloksen on pakko olla tyrmäävä.
   Toimenpide: Malli mietittävä valmiiksi, tai sitten kylmästi purkuun.

7. Big Sister Sweater

   
    Viime vuoden ensimmäinen työ, Isosiskoneule. Näyttäähän tuo jo melko valmiilta, eikö? Ongelma on takakappaleessa. Alkuperäismallissa on kaksi samanlaista kappaletta, hihansuusta aloitettua ja vartalon keskikohdalla yhtyvää. Edessä suorat kappaleet muodostavat syvän pääntien, ja takana taas alkuperäisessä kaupan neuleessa oli nyöritys. Mutta minähän en nyöritetystä selästä tykkää.

   

You are The Sun

Happiness, Content, Joy.

The meanings for the Sun are fairly simple and consistent.

Young, healthy, new, fresh. The brain is working, things that were muddled come clear, everything falls into place, and everything seems to go your way.

The Sun is ruled by the Sun, of course. This is the light that comes after the long dark night, Apollo to the Moon's Diana. A positive card, it promises you your day in the sun. Glory, gain, triumph, pleasure, truth, success. As the moon symbolized inspiration from the unconscious, from dreams, this card symbolizes discoveries made fully consciousness and wide awake. You have an understanding and enjoyment of science and math, beautifully constructed music, carefully reasoned philosophy. It is a card of intellect, clarity of mind, and feelings of youthful energy.

What Tarot Card are You?
Take the Test to Find Out.

Aurasi pääväri: Violetti

Violetti on aurakentän syvällinen näkijä ja visionääri. Hän on synnynnäinen johtaja ja opettaja, joka on täällä pelastaakseen koko planeetan. Useimmat violetit tuntevat vetoa suurten joukkojen opettamiseen, korkeiden ihanteiden edistämiseen, koko planeetan elinolojen parantamiseen tai ihmisten, eläinten ja luonnon pelastamiseen.

Violetin ihmisen sisällä on varmuus siitä, että hän on syntynyt tekemään jotain tärkeää. Hän uskoo olevansa keskinkertaisuuden yläpuolella ja on jo lapsesta asti uskonut saavuttavansa jotakin suurta.

Violetti haluaa tulla kuuluisaksi, matkustaa ympäri maailmaa, liittyä rauhanjoukkoihin tms. ylevää - ja monet heistä nämä haaveet toteuttavatkin. Violetti ihminen löytää itsensä usein johtajana tai opettajana, monet koettavat saada idealisminsa leviämään kirjallisuuden, taiteen tai musiikin keinoin.

Monille violeteille opetettiin lapsena, että hänen unelmansa ovat suuruudenhulluja ja mahdottomia. Sen vuoksi violetti on saattanut kadottaa alkuperäisen yhteytensä oman sisimpänsä kutsuun. Siksi violetin olisi tärkeää pysähtyä kuuntelemaan sisintään ja kysymään itseltään, tekeekö hän juuri sitä, mitä varten uskoo olevansa olemassa. Jos ei, hän ei koskaan saavuta elämässään tyytyväisyyden ja täyttymyksen tunnetta, ja hänen elämäänsä värittää raskas tyhjyyden tunne.

Aurassasi voimakkaita:

keltainen;

Tein väritestin täällä:  http://www.mtv3.fi/helmi/kuudesaisti/vari.shtml