Lähde Mariahilferstrasselta Neubaugassen vasenta puolta. Ensimmäiseksi tulee vastaan Filzfaktor, huovutuksen erikoisliike. Siellä myydään kaikenlaisia huopatuotteita, koruja, huiveja, hattuja, laukkuja, lasten käsinukkeja ja tietenkin huovutusvillaa. Juttelin omistajan kanssa, ja hän mainitsi villan tulevan sekä kaukaa Uudesta Seelannista että läheltä Itävallasta. Muuten puoti ei varsinaisesti ole mikään itsehuovutajan paratiisi, huovutustarpeita on näkyvillä pikemminkin rekvisiitan tuntuisesti valmiiden tuotteiden välissä. Itävaltalainen villa on n. 3-4e sadalta grammalta, ja sitä saa kauhoa isoista pusseista tarvittavia määriä. Ostokset punnitaan kassalla. Uuden Seelannin villa on hieman tyyriimpää, tosin se onkin joko merinoa tai sitten - mielenkiintoista kyllä - Leicesteriä. Taas törmään Leicester-lampaan villaan, josta en koskaan ennen ollut kuullutkaan! Jutellessamme kävi ilmi, että molemmat tunnemme saman kanadalaisen leicester-villan tuottajan, mutta hän ei pysty toimittamaan tarpeellisia määriä kaupan tarpeisiin, joten Leicester tulee hänelle Uudesta Seelannista. Mukaan tietysti tarttui ideoiden lisäksi kourallinen ihanaa sinisen ja vihreän sävyihin värjättyä Leicester-kiharaa.
Matka jatkuu Neubaugassea pitkin, ja melkein heti onkin numerossa 11-13 Peter's Karl Söhne, jossa myydään aika vähän neulelankoja, mutta sitäkin enemmän gobeliini- ja muita kirjontatarpeita. Palvelu on vanhanaikaista tiskin takaa palvelua, mutta sitä ei pidä pelästyä. Ihmiselle annetaan aikaa, saa vain katsella ja ihastella, saa pyytää heitä näyttämään tiskin takana olevia ihanuuksia ja kiikuttamaan yhä uusia ja uusia kangasmalleja. Lopuksi olisi tietysti hyvä ostaakin jotain, etteivät vanhahkot omistajat suhtautuisi nihkeästi seuraaviin turisteihin...
Neubaugasse 59:ssä on ulkoa mukanvannäköinen villaputiikki, Wolle und Mode. Kadulla liikkeen ulkopuolella oli korikaupalla tarjouslankoja. Ikkunasta otin kuvan, koska ikkunaan koristeeksi ripotellut virkatut kukat viehättivät.
Taisi tulla parempi kuva itsestä kuin kukista, mutta koettakaa vain tihrustella. Sisäpuolelta kauppa oli aika pieni ja täyteenahdetun oloinen. Suuri myyntipöytä leikkasi liikkeen kahtia, ja myyjän (omistajan) takana olevia lankoja ei oikein voinut hipelöidä. Niinpä otin toisen seinän tarkempaan syyniin, ja löytyihän sieltä jotain mukavaa. Noron lankoja oli paljon, myös Gedifraa, Katiaa ja runsaasti sekä yksivärisiä että itseraidottuvia sukkalankoja. Valmiita neuleitakin oli tangolla, ei tosin myytävänä, vaan ideoiden tuojina.
Ostin vyyhden Noro Silkiä, vaikka sielua kirpaisi 19.50e hinta. Mutta seuralaiseni ideoi silkista ommellun topin, johon neulottaisiin (tai virkattaisiin, asia ei ole vielä kirkastunut) kyseisestä silkkilangasta olkaimet ja ehkä joitain koristeita.
Noron lehti tarttui mukaan, koska siellä oli aivan ihana kassin ohje.
Wolle und Moden omistaja ei muuten ole niitä ystävällisimpiä. Ignoreerasi meidät täysin, armeliaasti sentään otti rahat vastaan. Huovuttajan ja kehrääjän kannalta mielenkiintoinen tuote oli vyyhditetyt huovutusvillat. Sain sentään ottaa niistä kuvan. Ruskeitakin sävyjä on, mutta ne olivat niin lattian tasalla, etten saanut sopimaan kuvaan.
Isommat sopivat omistajan mukaan märkähuovutukseen (50g/ 3.90e), pienemmät neulahuovutukseen (25g/ 2.50e). Omasta mielestäni kumpaakin voi käyttää kumpaankin, en nähnyt niissä juurikaan eroa. Ja kehräykseen molemmat sopivat erinomaisesti. Värit olivat ihanan raikkaita, Filzfaktorin huovutusvillat ovat tummempisävyisiä.
Jos on muuten kenkäfriikki, niin kuin eilinen seuralaiseni, Neubaugassella löytyy niitäkin. On Schuh! joka on maanantaisin zuh! eli kiinni, ja Schuhwerk. On kolmaskin, sellaisia prinsessakenkiä myyvä, jonka nimeä en nyt muista. Kaikki sijaitsevat kadun vastakkaisella puolella, eli valmistaudu siksak-juoksuun.
Neubaugassen nimi muuttuu jossain vaiheessa ensin Strozzigasseksi ja sitten Lederergasseksi. Lederergasse 2:ssa on kirjontatöitä tekevän aarreaitta, kauppa nimeltään Ahammer Ingrid vorm. Maria Foit. Moulinee-lankoja löytyy joka lähtöön, ja kaikkea muita tykötarpeita myös. Neulojalle hieman puuvillalankoja, mutta ei mitään ihmeellistä. Puikkojakin löytyy. Kauppa on sen verran iso, että itsepalvelu onnistuu joidenkin tuotteiden, kuten esim. moulinee-langan osalta. Jossain muissa tuotteissa täytyy sitten pyytää myyjän apua.
Mikä kyllä on suomalaiselle kova pala, niin omatoimisia me olemme. Itävaltalainen myyjä taas on onneton, jos ei saa palvella. Kannattaa kysyä rohkeasti neuvoa, tai ihmetellä ääneen mitä tekisi mistäkin kauniista langasta. Avuliaasti löytyy juuri sopiva neuleohje, ja neulekuviokin näytetään jollei se ole ennestään tuttu. Useita tuotteita pidetään jotensakin näkymättömissä, joten jollet näe vaikka puikkoja missään, se ei vielä tarkoita sitä etteikö niitä myytäisi. Ne saatetaan vain mieltää niin itsestäänselviksi jutuiksi, että ajatellaan, että kyllä asiakas hoksaa pyytää jos tarttee...
Muuta sitten Lederergassella ei olekaan. Kun jatkat katua sen loppuun ja käännyt oikealle Skodagasselle, näet melkein edessäsi leveän ostoskadun, Alser Strassen. Sitä pitkin ajavat ratikat 43 ja 44 yliopiston (Universität) maanpäälliseltä pysäkiltä.
Alserstrasselle saavuttuasi käänny kulmasta vasemmalle (jos pystyt, sillä kulmassa oleva iso kenkäkauppa saattaa imaista sinut syövereihisi), ja kävele numeroon 61. Glatt und Verkehrt (oikein ja nurin) kuitenkin masentaa huonolla valaistuksellaan. Lampuissa on kellertävä vivahdus ja lankojen väri saattaa kotona yllättää.
Mutta säästin sokerit pohjalle!
Kannattaakin itse asiassa kääntyä kannoillaan ja suunnistaa Alser Strasse 21:een. Se on melkein Lange Gassen kulmassa, jossa muuten on ihana suklaapuoti. Sen kun menet sisälle ja osoitat sormellasi että yksi tätä ja kaksi tuota ja vielä 100 grammaa (itävallaksi 10 dekaa) nougatleipää. Siis leipää? Kyllä, nugaa on pyöritelty leivän mutoon ja siitä leikataan tarpeen mukaan viipaleita. Herkun terästämänä sitten astelet viereiseen neuleputiikkiin. Paikan nimi on käyntikortin mukaan Wollboutique, mutta katukuvasta sen huomaa valtavan ison Pinguin-kyltin ja kadulle ängettyjen lankakorien ansiosta.
Tarjouslankoja on vaikka minkälaisia. Itse ihastuin tähän italialaiseen namipalaan joka on ihan puuvillan oloinen, vaikka joukossa on mikrokuitua ja akryyliä.
Myyjän asiantuntevalla opastuksella (huom! ihmettelin ääneen mitähän langasta voisi tehdä, jolloin avulias omistaja kiikutti esille muutaman ihan tälle langalle kehitetyn ohjeen) tiedän jo mikä niistä tulee. Eli kysyminen kannattaa! Nyt niistä olisi tulossa tämän näköistä... jos näkyy?
Tulikin jo mainittua, että omistaja on huippuystävällinen. Hän antaa tilaa ja rauhaa, ei tunge väkisin rupattelemaan eikä yritä myydä kylkiäisiä. Olin aivan pökerryksissä. Viiteentoista neliöön oli saatu mahtumaan kaikki oleellinen: seinät lattiasta kattoon lankojen peitossa, mukava lehtivalikoima, inspiroivia neuleita. Kaikista langoista oli tehty tilkut, joista näki sekä pinnan että riittävyyden, sillä kerät oli aina käytetty kokonaan.
Tässä mieltähipovat näkymät:
Maksaa voi myös kortilla. Hinnat olivat minun silmääni kovin edulliset, paremmat kuin missään muussa vierailemassani neuleputiikissa. Lankoja saa myös postitse. Ehkä olisi paras kuitenkin käydä ensimmäisen kerran paikan päällä katsastamassa tarjonta, ja sitten tehdä jatkotilauksia.
Ostosreissun päätteeksi kannattaa istuutua johonkin Wienin monista kahviloista ja lepuuttaa jalkojaan. Kilometrejä on Mariahilferstrasselta alkaneella kävelyllä kertynyt runsaat kolme, ja askeliakin jo suositusten mukainen määrä.
Mutta nyt veri vetää jo uusia seikkailuja kohti! Raportoimisiin!
Kommentit