Helsinkiä rantaradaltaMuotimessuja tituleerattiin myös hienosti nimellä Helsinki International Fashion Fair, siis kansainväliset muotimessut, mutta ulkomaalaisten ei oleteta, jos edes toivotaankaan löytävän perille. Pasilan asemalla ei missään ollut viittoja muotimessuille, ainoastaan yhden uloskäynnin kohdalla saattoi lukea sen vievän Messukeskukseen, senkin tietysti kahdella kotimaisella. Jollen entisenä kaupunkilaisena olisi tiennyt, mihin päin kävellä, olisi aamupäivä kulunut seikkaillessa vähemmän vieraanvaraisessa Itä-Pasilassa.
Kun messukeskukseen sitten löysi, ei sisäänkäyntiä ollut merkitty, eikä mistään käynyt ilmi että kansainväliset muotimessut olivat SE in-tapahtuma, josta oli jo viikkoja (kuukausia?) etukäteen toitotettu.
Tilaa messutapahtumalle oli varattu vaikka kuinka, mutta osanottajia oli harvanlaisesti. Niinpä käytävät olivat epämukavan leveitä, osastot liian tilavia ja joka helkutin kulmassa oli oleskelutiloja ilmeisesti peittämään sitä, ettei näytteilleasettajia ollut tarpeeksi.
Sisäänostajiakaan ei pahemmin liikuskellut käytävillä.
Muotinäytös - voi pyhä sylvi! Parikymmentä sisääntuloa varttitunnissa, ja kaikki saman kaavan mukaan. Taustaksi oli pantu "elävä" laajakangaskuva, mutta sitä ei kertaakan vaihdettu. Olisihan joka kokoelmalla voinut olla omansa, näin ne olisi heti erottanut toisistaan.
Mitä siis ensi kesänä puetaan päälle? Samaa kuin tänäkin vuonna, ja viimeisenä viitenä vuotena, jos näytökseen on uskominen.
Nansolta pastellivärejä päiväkäyttöön, ja punamustavalkoista golffailuun.
Almia (mikä Almia?) tarjoili kahdeksankymmenluvulta tuttua shokkipinkkiä, turkoosia ja sitruunaa.
Ja lopuksi kaikki mallit kävelevät vielä kerran tutussa jonossa näytille... Kuka bongaa naisten kampaukset: tupeerattu poninhäntä, hiuslisäke suotava!
Ainoa mielenkiintoinen kokoelma tässä valjussa ja kotikutoisessa näytöksessä oli vuoden nuoren suunnittelijan, Nina Jatulin, mallisto, ja se olikin ainoa joka sai yleisön spontaanit aplodit. Vahinko että juuri se kuva ei onnistunut... Lehdissä on esitelty mallistoa, mutta vihreän hameen juju, irtonainen tasku, ei yleensä näy.
kuva lainassa www.fashionfinland.com-sivultaTiedoksi: tasku on vekattua hamekangasta, hieman kansallispuvun taskua suurempi ja kiinnittyy pitkillä remmeillä vyötäröön. Kun sanon pitkillä remmeillä, tarkoitan että ne ovat kanssa pitkät. Pussukka keikkuu miltei helman korkeudella hameen takapuolella. Tässä hameessa oli tyyliä!
Näytteilleasettajistakin voisi sanoa muutaman sanan. Uuden muodin nimistä mukana oli vain Globe Hope, mutta ei esim. IvanaHelsinkiä tai Hanna Sarenia. Globe Hopehan on remix-tyyliä, eli uusiotehtailtua vanhaa vaatetta, joka on maailmalla kova sana.
Nimekkäämmillä vanhan kaartin muotisuunnittelijoilla oli yhteisosasto, mutta miltä näyttää sadan neliön tila, jos kuudella suunnittelijalla on jokaisella puolentoista metrin tanko? Vastaus: tyhjältä. Ankealta. En saata uskoa, että Vuokko, Willana tai Anne Linnonmaa olisivat suunnitelleet kukin vain kymmenkunta vaatetta. Svanhild Åbonde oli ennen tunnettu ihanista neuleistaan, nyt hän asuu puolet vuotta Afrikassa ja tarjoilee vain indigovärjättyjä halaatteja. Vuokon ja Willanan kokoelmissa oli tyyliä kuten aina, Åbonden voi unohtaa, Linnonmaa tarjoaa turvallista samaa-vanhaa uusissa väreissä ja pintakäsittelyissä.
Päivän parhaaksi anniksi jäivät lehdet. Vanhoja numeroita sai uskomattomalla alennuksella, ja vielä yhden kaupan päälle. Mukaan tarttuivat nämä:
Männä sesongin Textile View, ja viime ja toissa kevään Moda Linea Maglia, eli neuleraportti. Ensi talven ennustuksia oli jo myynnissä, mutta en tällä kertaa pannut roposiani niihin. Näistä löytyy ihan yhtä paljon ideoita. Umpimähkään avattuja sivuja kyseisistä lehdistä:
Tällaista suunniteltiin talveksi 2005, mutta pinnat tuntuvat ajankohtaisilta edelleenkin. Oikeassa alakulmassa on idea mielenkiintoiseen uuteen värjäysprojektiin: värjää langat niin, että väri vaihtuu tasatahtiin ja tuloksena on ruutuja.
Tällaisia ei ole vielä rantautunut, mutta hyvä panna korvan taakse. Ylhäällä näkyvä kohoraita sammaleen eri sävyissä on herkullinen, ja välistä pilkoittaa kissankellonsinistä. Ja alavasemman matonkude/poppananeuleesta viimeistään tajuaa, että pätkävärjäys kannattaa ulottaa kuteisiinkin, sen verran kivaa jälkeä siitä tulee. Vasemmalla näkyvän verkon voisi soveltaa pitsineuleeksi. Jännää miten hyvältä hento sininen näyttää sammaleenvihreän kanssa!
No niin, nyt on messut mollattu. Ainakin tiedän, minne ei kannata lähteä toista kertaa, ei ostamaan eikä myymään.
Kommentit