Kustavin Lohimarkkinat on jokavuotinen tapahtuma, ja viime vuonna sitä ei tullutkaan nähtyä, vaikka sielläpäin olimmekin. Nyt piti siis lähteä ihan vartavasten. Hohhoijaa, kyllä päivän voi hauskemminkin viettää kun kuumissa busseissa ja kuumalla markkinakentällä. Paras paikka oli kalantilaisen puuhuonekaluyrittäjän kaksinistuttavassa vanhassa kiikussa. Tai uusihan tuo tietysti oli, mutta perinteinen malli. Parkkeerattu niin kivasti varjoonkin, ettei millään tehnyt mieli ängetä takaisin tungokseen.
Päivän paljastus
Jos olisin sanomalehtinainen, olisin saanut päivällä mukavasti lööpin ainesta. Kansanedustaja Ilkka Kanerva oli tullut haastateltavaksi ja niinpä yksinoikeudella paljastan:
SKANDAALI LOHIMARKKINOILLA!
ILKKA KANERVA TUNNUSTAA: EN PIDÄ KALASTA!
ILKKA KANERVA TUNNUSTAA: EN PIDÄ KALASTA!
Tuohiäijä
Oisko tuohesta koko mies?
Niin kauan kuin koivuja riittää tässä maassa, ei vaatteista ilmiselvästi tule pulaa. Kaikki keppiä ja kravattia myöten on tuohesta tehty. Housut ja liivi on varsinaisia taidonnäyteitä. Itse tarvitsin siistin kesäkassin, joten en kauan miettinyt:
Tämähän oli pakko ottaa, nahkahihnat on hyvät kädessä ja signeerattukin on. Monestako kassista voi sanoa samaa? Malli on muuten Jenkkikassi nimeltään.
Mustikkakoppakin tuli jo testattua, vaikka tänä kesänä on marjat kuivuneet metsiin.
Yö putkassa
Joitakin onnistaa... Kustavissa voi yön viettää (tunnelmallisessa) putkassa. Vieraskirjaan on tallennettu muistoja ainutlaatuisista öistä:
"Hääyö putkassa - kiitos rakas!." "Enpä arvannut, että polttarireissu päättyisi putkaan." "Paras 50-vuotispäivä kun pääsi juhlien päätteeksi putkaan."
Kustavin putka (vasemmalla) on 1700-l lopulta, ja palvellut alkuperäisessä tarkoituksessaan koko 1800-luvun. Nykyään se kuuluu erään matkailuyrittäjän pihapiiriin. Ensi vuotta buukataan jo!
Korutont on kertomaa
Meidän remontti on jämähtänyt vaiheeseen.
Vaihe numero yksi: Kaakelit on liimattu sikaliimalla eikä niitä saa seinistä karjumallakaan. Taitaa ennemmin gyprocit vaihtua kun laatat irrota. Kysymys kuuluukin - luovutammeko suosiolla?
Vaihe numero kaksi näkyy samassa kuvassa: hehtaarikeittiön rakennuttaja oli pihi tyyppi, eikä asennuttanut parkettia kaapistojen alle - turhaa mikä turhaa.
Vaihe numero kolme: vanha keittiön hellan paikka on puoliksi peitetty jollain levyllä, puoliksi jätetty savuinen seinä näkyviin.
Vaihe numero neljä: Sähkötyöt osoittavat tiettyä, hm, sanoisinko "luovuutta"? Ehkä 80-luvulla ei oltu niin nokonuukia tämmöisissä asioissa. Vahinko ettei herkullisimmista kohteista ole kuvaa - mutta kuvittelle sähköjohtoja, joille on leikattu kipsilevyyn omat tunnelinsa, jotka on sitten teipattu umpeen ruskealla pakkausteipillä. Kaappien takaa paljastunut seinä on suonikas kuin mikä. Ja sehän piti vain maalata... Hankalaksi on mennyt.
Knitpicksit korkattu
Mutta kuvia en saanut. Alkoi masentaa, kun en kumminkaan ehdi kutomaan...
Vaaleanpunainen villatakki
"Ei uutta ufoa", vakuuttaa haastateltavamme ja kutoo remontin väsyttämillä sormillaan muutaman varvin Dropsin alpakkavillatakkia. Urheasti hän jatkaa, vaikka se selvästi vaikuttaa työläältä. "Sisulla sitä on ennenkin menty läpi harmaan kiven", hän nauraa, ravistelee käsiään muutaman tovin ja jatkaa kutomistaan.
"Aamut alkavat lupaavasti, illat painuvat huokaisten"*
Moisen lauantain päätteeksi ei tee mieli mennä kuin nukkumaan. Ainahan voi toivoa, että vikkelä ja näppärä kotitonttu hoitaa yöllä meidän remonttihommat. Tänään tulikuumassa bussissa uinaillessani näin ihanaa unta rankkasateesta. Samanlaista toiveajattelua sekin!
*Menkää kaikki lukemaan Roosan runo.
Kommentit