Näistä on ollut paljon puhetta: langanostolakosta ja sukkakuusta, kumpikin pian alkavan lokakuun piristykseksi.

    En ajatellut osallistua langattomaan lokakuuhun - äh, mitä turhia, lankaa tulee loppujen lopuksi ostettua aika harvoin. Sen sijaan villaton viikko - viikko kun on ainoa sana jonka saa rimmaamaan villan kanssa yhtä nätisti kuin langaton rimmaa lokakuun parina. Viikko on juuri sopiva aika - sellaiseen saattaisin lähteä mukaankin.

    Mutta sukkakuu - hmm. Olen kierrellyt blogeissa ihan urakalla kuolailemassa ja kommentoimassa ihanista ihanampia sukkia. Itse olen aika tumpelo sukkien suhteen. Äitini innostui viitisentoista vuotta sitten sukkien tekemisestä, ja siitä lähtien niitä on tipahtanut koko suvulle jouluna kuin jouluna. Minun ei todellakaan ole ollut tarvis kutoa niitä, enkä varmaan olisi saanutkaan aikaiseksi yhtä ihania. Minua on jo vuosikausia hemmoteltu ihanilla kirjoneulesukilla. Äitini niitä on tehnyt perinteisillä ja omiakeksimillään kirjoneulemalleilla mitä mielikuvituksellisimmissa ja silmäähivelevissä väreissä. (Suunnilleen tällaisia.)
    No, sen taidon kanssa en voi kilpailla. Mutta minua rupesikin himoittamaan joka paikassa framille tulleet pitsineulesukat. Otin siis neulepuikot kauniiseen käteen. Olin kesällä hankkinut puiset sukkapuikot, ja tykästyin puikkoihin heti: loistava pito, ei enää luisuvia puikkoja ja hikisiä, tiukkaan tehtyjä silmukoita joiden vääntämisessä sormet puutuu.
    Hm, pitsisukkien tekoon voisi jäädä koukkuun... Näin pitkälle olen päässyt. Lanka on hiljattain koolaamaan rumaa sukkalankaa. Rumaa siis alunalkaen, mutta nyt huomattvasti kivempaa, ja tosi hyvän tuntuista. Piti tietysti kokeilla varvasaloitusta ja tiimalasikantapäätä - no, varvasosa onnistui, mutta kantapää selvästi tarvitsee justeerausta. Se menikin kuvanoton jälkeen purkuun ja muuttui pian hieman mallikkaammaksi. Pitsineulemalli on "omasta päästä" (niin kuin muka nykyaikana kukaan pystyisi enää "keksimään" pitsineuleita!).

       200299.jpg

    Hauskan sukankutojakoneen bongasin ensin täältä, ja sen jälkeen olen törmännyt mokomaan laitteeseen muutamassakin (merentakaisessa) blogissa. Olen äimistynyt, kuka on kohderyhmä? Bisneshenkiset sukankutojatko?

    Muuta kivaa syyspiristystä löytyy täältä. Brittisuunnittelijan lumoavia myssyjä.

    Ja Knitpicksillä voi käydä lataamassa 15 kivaa huiviohjetta. Kaikki tietysti suunniteltu tehtäväksi heidän langoistaan, mutta kyllä niille kotimaisia vastineita löytyy!

    Uusi Knitty ilmestyi, ja ihastuin heti tähän Noro Kureyonista neulottuun peittoon. Niinkuin muka tarvitsisin yhtään lisää peittoa... Mutta huivina malli voisi olla aika kiva.

   Ja lopuksi menkääpä katsomaan Uhoavan Gnun ihanaa brodeerattua paitaa! Ohjeita ei ole, mutta silmäniloa senkin edestä.