1648889.jpg
   
   Varmasti vielä muistetaan rouva Auroora Fortunata, joka viime kesänä markkinoilla kaupitteli villojaan?

    Kun rouva Auroora Fortunata Vindobonan kaupungista Ostarriiken herttuakunnasta muutama kesä takaperin lähti pitkälle matkalleen, joka loppujen lopuksi toi hänet maan ja meren yli Suomen Turkuun, ei hän tietenkään vielä tiennyt minkälaiset olot häntä siellä odottaisivat.
   
     Kaksi talvea Pohjolassa vietettyään hän nyt ymmärsi, että sukkia ja huiveja pitää kutoa pitkin vuotta, jotta niitä olisi tarpeeksi kylmää karkoittamaan kun kylmän aika tuli.
 
    Ensimmäisen talven rouva Auroora oli palellut, mutta jo toinen oli tuntunut lämpimämmältä hyvien varusteiden ansiosta. Ja kolmas olisi pian edessä, ja tänä talvena matamilla olisi vihdoinkin lämpimät kädet ja kunnon kintaat. Uusi puotipiika oli hänelle opettanut oudon taidon: villan ompelun neulalla niin, että siitä tulee ympyriäiset käsineet.
   
   
1649117.jpg
   
    Vielä eivät rouva Aurooran taidot yllä puotipiian taitojen tasalle. Lapasen kärki muistuttaa enemmän pahaista pussukkaa, eivätkä pistotkaan ole tasaisia. Hitaasti, hitaasti kiertyvät lenkit peukalon ympäri, kulkee neula kahdeksikkoa lenksujen välissä, kiristää lenksun ja aloittaa alusta.
    Lieneekö surkea jälki lyhyen neulan vaiko kaksisäikeisen langan vika? Vai onkohan sitä vikaa ihan matami Auroorassa itsessään?
    Tällaiseen tulokseen on vielä pitkä matka!