Aina vain paheneva neulesuma on ihan omaa tekoa. Korkeintaan voisi syyttää omaa yllytyshulluuttani, mitäs menin mukaan KYH-tempaukseen. Juhannusaattoon mennessä aloitetaan joka päivä yksi projekti, jotka sitten pitäisi saada loppuun heinäkuun loppuun mennessä.

Koskapa tuumasin, että aikaa on ruhtinaallisesti, tuli aloitettua pari isompaakin projektia. Toki sellaisia, jotka olisin muutenkin aloitanut, ennemmin tai myöhemmin. Ehkä myöhemmin... En toisaalta halua kutoa pelkkiä tiskirättejä ja pannulappuja, ne toki saisikin hetsiltään valmiiksi. Toki heitin muutamia sellaisiakin projektieni joukkoon, tiskirättejä olen oppinut alkukankeudesta huolimatta todella arvostamaan.

Tässä kaikkien tähänastisten projektien joukkokuva. Katsokaa ja vapiskaa.

1244620029_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

1. ja 2: jättipannulappuja 154g

3,4 ja 5 puuttuvat, ei vielä aloitettu. Liityin 6.pv, mutta lupasin lisätä alkupään projektit.

6. Eva's Shawl, vaaleanpunaista saaristovillaa, virkattu jo neljä 10stä mallikerrasta

7. Whisper Cardigan harmaasta Morehouse merinosta, pari riviä puikoilla

8. vaaleanpunaiset kukkakämmekkäät, pari riviä puikoilla

9. Veronik Averyn Beret Gaufre-baskeri, monivärisestä langasta, reunus tehty

10. tiskirätti moppilangasta

12. Textured Circle Shrug-pikkuvillatakki/isohihatin lilasta käsinkehrätystä

12. Thermis-kauluri ruskeasta villasta

13. vaaleanpunainen silkkityyny Himalaya-sarisilkkilangoista

14. yksi vihreä virkattu ympyrä Anthropologie-kaupan kuvaston innoitamaan huiviin


Tämä onkin sitten ensimmäinen ja viimeinen kerta kun esittelen keskeneräisiä töitä. Olen todennut, etten siedä keskeneräisyyksiä, ne ahdistavat minua. Mutta tätäkään en olisi tiennyt ellen olisi liittynyt tempaukseen. Ihminen oppii jatkuvasti uutta, itsestäänkin.

Varsinaisen päänsäryn koin alkupäivinä, koska nykyisenä suunnitelmallisena aikuisena minun oli pakko heti päättää mitä kudon missäkin järjestyksessä. En asu puikkokaupassa, joten projektit oli suunniteltava myös niiden optimaalista käyttöä silmälläpitäen. Optimoin muutenkin ajankäyttöäni, esim. etsimällä sopivat langat ja kerimällä ne kaikki heti alkuun. Projekteja on tulossa vielä 6 lisää, ja niidenkin langat, puikot ja ohjeet on kaikki pussitettu tai pantu majailemaan sopiviin kenkälaatikoihin.

Jo hamsterikuun aika huomasin, että pystyn hallitsemaan kolmea keskeneräistä kässäprojektia yhtä aikaa. Metodin lyhenne on BRS eli bussi-ruokapöytä-sohva.

  • Bussineuleena kulkee mukana pieni ja kevyt työ. Päivittäin matkustan tunnin, joten tässä tulee nopeasti valmista. Ohjeita on kuitenkin vaikea tutkailla, joten neule saa olla helppo, tai helpossa vaiheessa. Jotkut neuleet siirtyvät joustavasti kategoriasta toiseen.
  • Ruokapöydässä neuleeni varaa yhden tuolin. Joskus se tosin jää pöydän nurkalle. Idea on siinä, että sitä ihan huomaamattaan kutoo muutaman varvin. Ihanteellinen töiden lopetusvaiheessa.
  • Sohvaneule majailee tieskarin äärellä, joka siis tekee telkkarin virkaa talossamme. Sohvaneule on se kiireellisin, hauskin tai hankalin, se jonka ääressä vietän suurimman osan kutomiseen jäävästä ajastani.

Seuraavaksi lupaan vilautella kuvia valmistuneista töistä. Veikkaan, ettei aloitusten näkemisestä ole iloa kenellekään. Pakkailen juuri laukkujani, olen lähdössä iloiseen Köpikseen, jossa meinaan KIPpaillakin lauantaina. KIPpailkaa tekin!