Pitkä messuviikko on takanapäin. On toisaalta kivaa seistä pöydän takana ja jutella ihmisten kanssa, toisaalta taas tavaroiden roudaaminen alkaa käydä vuosi vuodelta vaivalloisemmaksi. Emme omista autoa, matkustan siis joka paikkaan yleisillä kulkuneuvoilla, bussilla tai junalla. Parinkymmenen villakilon saa mahtumaan isoon rullattavaan matkalaukkuun ja isoon muoviseen "kiinankapsäkkiin". Tällä tarkoitan noita rumia ruudullisesta muovikankaasta ommeltuja jättikasseja, joihin tavaraa mahtuu. Nousen niiden kanssa meidän linjuriin, siitä junaan ja Helsingissä ratikkaan - kassit painavat, minä hikoilen ja kiroilen, kanssaihmiset puuskuttavat niskaani kärsimättömänä... tunnen oloni todella maalaiseksi ja ekologisista näkökohdista huolimatta mietin joskus että helpommallakin varmaan pääsisi.

Tämä oli työpaikkani viimeiset viisi päivää:

Yleensä otan messuviikon iisisti, nostan ilalla kortteerissa jalat ylös, katson telkkaria ja maistelen siideriä. Kotonahan meillä ei telkkaria ole, niin eikä pahemmin siideriäkään. Täytyy tunnustaa että ne etovimmat makusiiderit maistuvat parhaimmilta: move, mansikka ja vadelma. Kuin karkkia lipittäisi.

Tällä kertaa olin varannut töitä mukaan. Kaksoiselämääni kuuluu kollaasien teko, ja nyt haluan juhlia teidän kanssanne ensimmäistä suurta tilaustani. Retro horoskooppikortteja, omansa miehille ja naisille. Käsityön osuus on korteissa suuri, mutta yli kolmensadan kortin tekemisessä menee aikaa siihen malliin että seuraavaksi niitä pitää alkaa painattaa. Tein joka ilta (messujen jälkeen) hommia vielä puoleenyöhön, ja samoin useana aamunakin. Tältä näytti vieraspaikan pöytä vielä tänä aamuna.

Nyt on tilaus toimitettu, ja Helsingin pölyt on taas karistettu jaloista, istun kotona jalat ylhäällä ja rupean kohta tekemään etikettejä - saa tämän varmaan sanoakin - Secret Woolin joulukuun klubilankoihin. Kyllä vain, ne ovat jällen käsialaani, melkein kymmenen kiloa lankaa.