Helmikuussa huomasin kaarnanruskean perhosen olohuoneen ikkunalaudalla. Annoin sen olla, jotenkin näin siinä lupauksen keväästä. Sitten perhosia oli kaksi, ja kohta ne alkoivat lentää. Viikon kuluttua Mies hermostui ja rupesi listimään niitä. Hetkeksi ne katosivat. Sitten saimmekin huomata, että ne olivat kotiutuneet meille; kun yhden listi illalla, lenteli toinen seuraavana iltana. Ja kun se oli saatu pois päiviltä, jatkui kierros alusta uudestaan. Ja uudestaan. Kunnes niitä oli jo kaksi joka ilta.

Tänään saimme Kohtauksen, ja kannoimme kaikki tavarat pihalle, lankakorit, kukat, matot ja huonekalut. Käänsimme sohvat ylösalaisin ja imuroimme ne joka puolelta. Nostimme joka ikisen taulun seinältä ja kurkistimme niiden taakse, ja saivat kirjatkin hyllyssä kyytiä, ties mitä niiden taakse pimeään ihanaan pölyyn olisi saattanut majoittua.

Emme nähneet yhtään ainoaa koteloa, perhostakaan ei lehahtanut vastaan. Lankakorit ja kukat saivat jäädä vielä yöksi ulos. Illalla kävimme ulkona vilvoittelemassa saunan jäljiltä - no eikös kolme yökköä kisaillut verannan ikkunalla. Ne kehvelit! Toivon totisesti etteivät ne ole eläneet mun langoissani (yök).

Tein itselleni yönutun jo toista kertaa samalla ohjeella, kas kun olin onnistunut pienentämään edellisen pesussa. Lanka on kauan hellimääni laventelinsinistä angorasekoitetta.  Yönuttu on kovin mummomainen käsite, mutta ah niin tarpeellinen, jos asuu kylmässä puutalossa ja kärsii hartiasärystä kuten allekirjoittanut. Joskus tuntuu, että lakanat jäähtyvät päivän aikana nolla-asteisiksi, sillä kun hyppään sänkyyn, tulee minun yhtäkkiä kovin kylmä.

  • malli: Knittystä vuodelta kivi ja kanto, olisiko 2005?
  • lanka: Elsebeth Lavold Designer's Choice Angora, puikot 6mm
  • tarkemmat speksit ravelrystä (juligirl)

Hyvää yötä! Tämä yökkö painuu nyt pehkuihin. Ja niin muuten, olohuoneessa ei lennä enää mikään, ei edes pöly.