Vietin hauskan viikonlopun sortteeramalla lankakaapin uuteen uskoon.

Kaappi on tavallinen keskikorkea vaatekaappi, jossa on neljä hyllyä. Ylähyllylle laitettiin sekalaiset kerät (tyyliin ostettu yks sieltä toinen täältä) ja sukkalankakori, alahyllylle alpakat, angorat, mohairit ja kashmiiri, ihan alas konelangat. Keskimmäinen hylly, se kaikista suurin ja tilavin, pyhitettiin projektilangoille. Siis sellaisille, jotka on ostettu neuletakkiin tai puseroon.

Eikö projektilanka kuulostakin tosi hyvältä ja tehokkalta? Itse asiassa se kuulostaa paremmalta kuin se onkaan. Silloin tällöin hankin näet hieman isomman satsin jotain kivaa lankaa sen kummemmin miettimättä mikä siitä oikeasti tulisi. Tai ehkä ostohetkellä saattaa mielessä olla joku ohitsekiitävä ajatus "kivasta villatakista" tai "ihanasta neuleesta", mutta se unohtuu heti kun langat on kaapissa.

Kauhistus! Jos multa olisi kysytty vielä eilen, olisin kirkkain silmin väittänyt ettei projektilankoja suinkaan ole viittä-kuutta enempää. Ei voi olla. Kas kun joka kerta kun rupean suunnittelemaan isompaa neuletta iskee nimittäin epätoivo - ei taaskaan mitään päällepant... ööh, kudottavaa.

Mutta hyvä että hyllytila riitti, projektilankoja on nimittäin hiukka yli parikymmentä. Parikymmentä! Kääks.

Sekalaista lankakerääkin on tähän huusholliin kerääntynyt paljon. Heittelin yksinäiset, rujot, hylätyt, aloitetut ja nimettömät pinoon ja yhdistelin niitä hiukan keskenään. 

Piristävää. Ihan kuin olisi saanut paljon uutta lankaa.

Löysin myös hieman pastellisävyissä kukertavaa karvalankaa suoraan 90-luvulta. Olin viitseliäs ja värjäsin ne. Nyt ne näyttävät miltei sievältä. (Vaiko vain siedettävämmältä?)

Yleensä lankakaapin siivous johtaa uusiin ideoihin. Toivottavasti nytkin.