Pitkästä aikaa vietin joulua poissa kotoa, mutta silti kotona. Mietin kauan, onko kielessä edes sanoja näiden kahden perheen erilläpitämiseen - perheen johon on syntynyt ja jossa on kasvanut, ja perheen jonka on itselleen hankkinut ja kasvattanut. Totesin, ettei ole. Voisiko sanoa viettäneensä joulua synnyinperheessään ilman etä kuulijan mieleen nousee kuva adoptoidusta lapsesta? (kokeilepas)

No, filosofoinnit sikseen. Vietin siis joulun synnyinperheeni luona. Äiti oli riemuissaan saadessaan lapset miltei täyslukuisena ympärilleen ja minäkin näin veljeni useamman vuoden tauon jälkeen, sisaren kanssa sentään pidämme yhtä ainakin kerran vuodessa. Meissä taitaa kaikissa olla hieman erakon vikaa. Samoin tapasin tätini, mutten ikävä kyllä serkkujani.

Ja joulun jälkeen tuli myrsky. Onneksi pääsin kotiin kahden myrskyn välillä ja olin taas jo eilen töissä. Mutta eilen työpäivän päätteeksi, juuri kotiin päästessä, katkesivat sähköt. Vietimme iltaa oikein kotoisasti kynttilöiden valossa, joimme teetä ja luimme. Käsitöitäkin olisi nähnyt tehdä, mutta tällä hetkellä on kaikki työt vaiheessa, siis sellaisessa vaiheessa jolloin neulominen ei voisi vähempää kiinnostaa, joten luen taas aika paljon...

Aamulla sähköt olivat yhä poikki. Meillä on kylmä talo, ja olemme tottuneet pukeutumaan sen mukaisesti, joten lämmön puute ei ollut ongelma. Mieskin oli näppäränä poikana keittänyt aamuteen ja puuron kaakeliuunissa. Olin illalla ajatellut lähteväni bussilla ensi töikseni kaupunkiin hakemaan jostain kahvilasta termoksellisen kuumaa vettä, mutta onneksi ei tarvinnut. En tullut edes ajatelleeksi puu-uunia!

Kun sähköt joskus 10 aikaan jälleen palasivat, olin aika pettynyt. Ihan totta! Elämä oli alkanut tuntua seikkailulta, kivalta retkeltä. Olin suunnitellut vuoroin käyväni lenkillä, vuoroin kehrääväni ikkunan ääressä pysyäkseni lämpimänä. Ja mitä vielä! Nyt olen hillunut netissä useampia tunteja ja päivä alkaa painua mailleen. Se siitä vapaapäivästä!

Joulun jälkeen mieltä lämmittävät ajatuksella annetut lahjat. Ihanin lahja taisi olla kaksi muistikirjaa. Pidän viivattomista kirjoista, jolloin niihin voi sekä kirjoittaa että luonnostella. Neulemuistikirjani olikin jo tulossa täyteen, joten lisäys tuli todella kreivin aikaan. Ja toinen niistä taitaa sitten päästä päiväkirjakseni.

Nykyään jo kaikki läheiseni tietävät, että käsityöaiheinen rekvisiitta on mieluisinta. Ihana paketti kehruukuituja (Natchwoolie herkkua) ja kaunis projektipussukka odottavat käyttöä.

Samoin tiedetään, että myös kaikki käytetty, kirppis tai vintage käsityö aiheuttaa sydämentykytystä. Ilahduin näistä tilkuista:

Johonkin projektiin, joskus, jonkun tekemiä, sitten unohdettuja. Nyt mahdollisuuksia täynnä.

Ja kuinka kaunis onkaan yksittäinen tilkku, herkkä ruusu keskiössään.