Mitä tulee, kun yhdistetään varttikilo kolme vuotta säilöttyjä sipulinkuoria, 10 litraa vettä ja puolisen kiloa villatopsia?

Psykedeelisen keltaista villaa!

Resepti:

Otetaan huolella kerätyt ja useamman vuoden säilössä olleet sipulinkuoret esille. Ne samat, joista Mies aina huokailee ulkoeteisen kaappin katsoessaan.

Pannaan ne likoon yön ajaksi, kun seuraavana päivänä on vapaapäivä. Vältetään kiusausta vastata purevasti Miehen kommentteihin.

Aamulla odotetaan kunnes Mies lähtee työhön. Keitetään kuoria tunti. Samaan aikaan puretetaan villatopsi alunavedessä, 15% alunaa painoa kohti. Kun koko talo alkaa haista ranskalaiselta sipulikeitolta otetaan hiukopalaksi hieman voitaleipää. Suklaakin käy.

Mömmö ja mehu eristetään toisistaan. Mömmö pannaan ulkoeteiseen odottamaan päivää parempaa (s.o. mahd jälkivärjäystä). Mietitään sopivia vastauksia Miehen vääjäämättömiin kommentteihin hänen palatessaan töistä.

Mehuun lykätään puretetut villat, keitetään kunnes vesi kiehuu, sitten annetaan lillua liemessä kunnes vesi on jäähtynyt. Liemikattila jää hellalle yön ajaksi. Aamulla villat huuhdotaan, ja pannaan tuoreeseen veteen kiehumaan etikan kanssa. (Liemet otetaan talteen mahd. jälkikäyttöä varten. Tässä vaiheessa on hyvää aikaa laajentaa kommenttirepertuaariaan.)

Runsaan huuhtomisen jälkeen villat ripustetaan kuivamaan. Varustaudutaan aurinkolaseilla, sillä keltainen väri on suorastaan ylimaalisen kirkas. Periaatteessa ei tykätä keltaisesta, mutta rakastutaan tähän keltaiseen.

Yea baby, this is Psychedelic Onion! Puodissa pian.

Ps. Mikä vanhoja rouvia vaivaa? Hoivavietti? Vanhat tavat? Olin kahvilla, pöytä notkui ja kaikkea piti maistaa. Kaikki oli tietysti hyvää, mutta vähempikin olisi kelvannut. (Röyh) Nyt illallinen jää pakosti väliin, siinä satsissa oli enemmän sisältöä kuin mitä yleensä näen viikonkaan aikana.