45449.jpg Viime merkinnän jälkeen on tapahtunut paljon. Siis tietysti, kokonaisen viikon verran asioita. Jos aloitetaan ihan alusta: Maanantaina sylimikro otti ja kuoli. Rahisteli ja raksutteli aikansa, jynnäsi aina hitaammin ja hitaammin, kunnes sitten kangistui niille sijoilleen. Poika, tietokoneita nelivuotiaasta asti käyttänyt opiskelijavintiö kävi kotona tiistaina ja julisti, että kovalevy pitää vaihtaa, ja hän kyllä vaihtaa. Sanoi tilaavansakin, koska saa halvalla jonkun tutun kautta. Kun torstaina soitin asiasta, kähisi Poika sängyn pohjalta kännykkäänsä, oli pahassa kuumeflunssassa, eikä asia ole siitä edennyt.   
   Tiistaina oli tanssiesitys, johon olin siis laittanut puvustuksen. Kyllä jännitti. Ideasta valmistumiseen ei ollut ollut aikaa kuin kolmisen viikkoa, enkä aikataulujeni takia ollut nähnyt tyttöjä puvuissaan. Pahoja aavistellen menin ompelu- ja tarvikepussukkoineni avustamaan pukeutumisessa, ja asut näyttivät silmiini hieman köyhilta. Tytöt olivat laihoja kuin luuviulut, sellaisia kuin nyt parikymppiset, ikänsä balettia tanssineet nuoret kun nyt ovat: ei pehmustetta missään, kaikki kurinalaisesti ojennuksessa aina hiuksia myöten.
   Meidän ryhmä oli ainoa, joka käytti kovakärkisiä tossuja ja trikoita, muut näyttivät pukeutuvan tavallisiin vaatteisiin ja tanssivan paljain jaloin. Musiikkikin oli vartavasten sävelletty kappaletta varten, joten vaivaa oli nähty. Puvustin tytöt valmiiksi, katsoin että jokainen paljetti ja hiuspanta oli kohdallaan ja sitten etsin paikan katsomosta.
   Kun musiikki pyörähti käyntiin, tytöt alkoivat eteerisen sipsutuksensa näyttämöä pitkin. Esitys oli pääosin modernia tanssia, mutta varvastossuja käytettiin aika paljon, samaten baletin muita tehokeinoja: nostoja, piruetteja ja ponnahduksia. Puvutkin olivat onneksi kuin nappiin. Ihonväriset trikoot olivat pohja, jolla strategisesti asetetut paljetit ja epäsymmetrisesti kiinnitetty tylliharso milloin lantiolla, milloin kaula-aukossa pääsi oikeuksiinsa. Olin värkännyt nutturoiden komistukseksi kristallein koristettuja kampoja, jotka kimmelsivät heidän päänsä päällä kuin kruunut. Valokuviakin tuli otettua, mutta kirjoitan vieraalla koneella enkä pääse nyt koristelemaan tätä.

   Keskiviikosta sunnuntaihin olen töissä, mutta ne päivät kuluivat ikäänkuin humussa ja sumussa.