Sotkuttimessa esittiin haaste - ja kun minulla ei olosuhteisiin vedoten ole mitään valmista näytettävää, vastaan uskaliaasti haasteeseen ja esitän tässä epäonnistuneet yksilöni. Vaikka vasta pari vuotta sitten rupesin pitkän tauon jälkeen neulomaan uudestaan, on susia tullut... Meinasin jopa osallistua niillä Fufo-yritykseenkin, mutta eihän minulla ollut tänä kesänä aikaa mihinkään!
    Joten - ta-raa! - vilautan tässä verhoa ja päästän teidät kaikki hetkeksi sisään.

          48398.jpg

    Virkattu tekele, josta piti tulla 3/4-hihainen pikku jakku. Niin, silloin elettiin vielä viime kesää. Ajattelin ensin tehdä hihansuut ja resorit 2o-2n, mutta äkkäsin vasta aika myöhään, että niistähän ei tule kauniit. Vetävät yläosaa liiaksi kurttuun.  Niinpä purin tänä keväänä resorin - olihan se jo muhinut talven yli eikä ollut muuttunut ajan myötä yhtään kauniimmaksi. Tarkoitus on nyt tehdä resori virkkaamalla.
    - Siis virkkaamalla? kuvitteellinen haastattelija varmistaa.
    - Niin, vastaan epäröivänä. - Ajattelin virkata vyötärökaitaleen pituussuuntaan ja ompelisin sen sitten itse jakkuun. Jättäisin silmukoiden takareunat näkyviin, joten se saattaisi hyvinkin käydä resorista.
    Haastattelija toistaa: -Saattaisi.

          133721.jpg
  
    - Kas, tässä kävi niin että rupesin neulomaan ylösalaisinraglania mohairista...
    - Niin, haastattelija rohkaisee.
    - Valmistin itseraidottuvan langan kerimällä yhteen neljä-viisi säiettä ohutta konelankaa. Vaihdoin yhtä lankaa aina tietyn välimatkan jälkeen.
    - Ei sinänsä huono ajatus. Mistä siis kiikastaa?
    - Kun pääsin alareunaan asti - tai kuvittelin että se olisi alareuna - rupesin vierastamaan keltaista lankaa. Pusero on aika lyhyt, ja siihen pitäisi kutoa sekä hihat että jatkopala.
    Haastattelija nyökkää. Hän varmaan ymmärtää ettei sellaiseen työhön ryhdy, jollei tosiaan pidä tähänastisesta tuloksesta.

          133726.jpg
    - Nuken paitako se siinä?
    - Ei ei, kyllä se on aikuisen  neule, kiirehdin selittämään. Haastattelija alkaa vaikuttaa kärsimättömältä, liekö hänellä kiire seuraavan ufoilijan luo? - Itse asiassa kaikki sopii, rinnanympärys on mallissaan, ja hihojen pituuskin on hyvä, samoin savupiippukaulus.
    - Ni-i-n? haastattelija venyttää.
    - No, pituutta tuli taas aivan liian vähän. Yltää napaan, juuri ja juuri. Eikä hihoissakaan ole tarpeeksi ympärysmittaa. Eivät ne näitä alleja peitä.
Haastattelija ottaa käsivarsistani kylmästi mittaa ja kohottaa kyllääntyneenä hartioitaan.
    - Next, hän käskee.


 133728.jpg133731.jpg133730.jpg

    - Mutta mitäs ne nuo ovat, hän vallan pillastuu. - Ei kai vain huiveja! Minuun osuu ankara ja syyttävä katse.
    - Mutta kun, mutta kun, änkytän.
    - Kuka nyt huiveja jättää kesken? haastattelija kysyy retorisesti ja äänestä kuulen jo vastauksen: ei kukaan kunniallinen puikkoilija. Yritän puolustautua, mutta en saa siihen tilaisuutta.

          133736.jpg

    - Eihän tästä puutu kuin yhteen ompelu. Kuinkas kauan tämä onkaan lojunut kaapissa?
    - Kolmatta kesää, tunnustan pienellä äänellä.


          133724.jpg

    - Ja tässä on varmaan sille seuraa?
Kiirehdin vastaamaan, että hame on tämän kevään tuotoksia, tuttavan koneella neuloma. Minun tarkoitukseni oli huovuttaa siihen villapitsireunus. - Tai jotain muuta erikoista, jatkan.
    - Hyvä nainen, kunhan tulee valmiiksi, erikoinen tai ei!
 Haastattelun lopuksi saan vielä sellaisen muljauksen, että tiedän paikkani tässä seurakunnassa vähäksi aikaa.

Toivottavasti muitakin on käyty haastattelemassa!