... ainakin minun kohdaltani. Pahoitteluni kaikille, jotka etsivät minua sieltä!
    Toin kyllä innokkaana tavarat aamulla, mutta jouduin sitten lähtemään sairaalaan kokeisiin. Niinpä niin, älä ikinä anna sairaalalle pikkusormeasikaan, se on paikka josta ei hevin pääse pois. Sain hankalan rettelöijän maineen, koska vänkäsin tavaroitteni olevan yksin ja vartioimatta taivasalla, ja että minun pitäisi hakea ne pois ennen kuin pystyn jäämään osastolle.

    Minun terveyteni on oikeasti mitä mainioin, kyse on hätävarjelusta. Jäykkäkouristussuojani on reilusti yli kymmenen vuotta vanha, mutta koska multaisen piikin aiheuttama pistohaava tulehtui pahasti ja alkoi ilmetä muutakin oireilua, saan nyt kiltisti maata miettimässä rikkeitäni sairaalan petissä tiistaihin saakka. Ja rikehän se ilmiselvästi on, muistakaa nyt ainakin te ottaa jäykkäkouristusbuusteri, jos edellisestä on lähemmäs 10 vuotta! Ettei käy niinkuin minulle.
    Ei ole hauskaa olla toimettomana, kun tietää Kuituklubin villojen odottavan värjäystä ja lähetystä. Kuituklubilaisilta pyydän ymmärrystä, etteivät paketit lähdekään nyt viikon alussa vielä, vaan vasta loppupuolella.

    182169.jpg
    Herkullinen
kuitukimara.           Fiber cocktails - yum.

    A small health scare put me into hospital for a week, so no spinning On The River for me! I apologize if you came looking for me in vain!
    But luckily I could arrange to have my very own SIP every day. I was allowed to take my wheel to the ward, where I now sit and spin in the corridor. I get to know a lot of people, as most everyone will stop and ask questions. Love it! And I get so much done, time seems to flow very very slowly in a hospital.
    I'll be out by Wednesday, and will be able to tackle my Fiber Club and other fiber-related matters then.


    Mutta ei jotain pahaa ettei jotain hyvääkin. Pyysin ja sain luvan tuoda rukkini osastolle. Kehrään päivisin käytävällä, ja sekä hoitsut että muut potilaat tulevat juttelemaan. Kuka muistelee mammansa rukkia, kuka ei ole ikinä rukkia nähnytkään. Selitän ja näytän, annan kokeillakin. Ihmisistä paljastuu aivan uusia asioita, örmy körmy viisikymppinen kaljamahakin tunnusti minulle pitävänsä päiväkirjaa, toi sen näytillekin. Jaa miksi tämänkin kerron? Että aina pitäisi kohdata jokainen avoimella mielellä, ties mitä sieltä paljastuukaan.