Oikeastaan vain harvat meistä tuntevat toisiaan, mutta yhteisönä toimimista se ei näytä haittaavan. Parina viime päivänä olen törmännyt parissakin blogissa haasteisiin neuloa jotain hätääkärsivien hyväksi. Viime vuonnahan oli ne Karjala-kassit. Tänä vuonna on tehdään lämmintä asunnottomille ja apupupuja kriisin keskellä oleville lapsille. Asunnottomien neulomukset lähetetään Tekele&Tuunaukselle, joka on idean alullepanijakin, ja apupuput voi toimittaa suoraan Punaiselle Ristille. (Kiitos Janna!)

    Tulee ihan mieleen vanhan ajan ompeluseurat. Onhan kaikki lukeneet vanhoja tyttökirjoja? Ja taisipa eräässä Toivo Pekkalankin kirjassa kokoontua rouvien ompeluseura? Niissä neulottiin sukkia ja muuta lämmintä niitä tarvitseville: sotilaille, merimiehille, rajaseudun lapsille, kuka nyt kulloinkin vaateapua kipeimmin tarvitsi.
    On kivaa, että tällainen meininki on palannut. Itse en ainakaan ehtisi viikottaiseen ompeluseuraan, joten virtuaaliseurat osuvat nappiin. Itsekukin tekee silloin kun parhaiten sopii.

    Apupupuille ei ole takarajaa, asunnottomien lämpimät asusteet pitää olla valmiina ja perillä 10.12. Itse päätin osallistua molempiin, ja vaikka apupupun oheistekstissä vannotettiin tekemään ihan tarkalla ohjeella, niin ohjeen nähtyäni päätin tehdä siitä hahtuvasovellutuksen. Huopuneesta pinnasta tulee tiivis ja pehmeä, kai sellainen hyväksytään vaikkei ole samoja silmukkamääriä?
    Ainakin lapsi näytti Punaisen Ristin kuvassa just sellaiselta, ettei tulisi ilman apupupua toimeen. Kyllä se hellyytti ja sai ainakin minut etsismään puikkojani!
    Nyt kun vielä joku osaavampi saisi tehtyä pupunapin - nappaisin sen heti.