Tuntuu, kuin yhtäkkiä jokainen olisi kiinnostunut Salomonin solmusta. Anne esitteli virkkuutaan ja Villasukka oli bongannut Salomonin solmulla tehtyjä pontsoja jossain konsertissa.
   Se on virkkauksessa yksi niistä harvoista uusista pistoista, joka kolahti heti, ja kovaa.
   Korttelini käsityöpuodissa pidetään virkkuukursseja, ja viime vuonna tähän aikaan oli ilmainen virkkuupäivä. Tatjana, tehokas keski-ikäinen venäläisnainen, jonka englanti on yhtä eläväistä kuin minun on latteata, oli kerännyt pöydän täyteen virkkuutöitä. Halukkaat saivat kokeilla helmien kanssa virkkuuta ja muuta.   
   Pöydällä oli myös kaunis marjapuuronvärinen toppi. Kun kyselin silmukoista, Tatjana mutristi suutaan ja sanoi välttelevästi, että se on Salomonin solmu. En ollut ikinä kuullutkaan siitä, ja halusin oppia sen. Tatjana neuvoi katsomaan kirjasta tai tulemaan yksityistunnille, hän opettaisi. Nyt pitää muistaa, että jenkkiläiset lankakaupat tekee aikamoista bisnestä tiedon pihtaamisella. Ensin maksat alkeiskurssista, jossa opetetaan luomaan silmukat ja kutomaan ainaoikeeta. Toinen kurssi perehdyttää nurjaan ja päättelyyn. Kolmannella opit kaventamaan, neljännellä leventämään, ja jos jokin asia ei mene jakeluun, saat varata yksityistunnin. Meidän korttelipuodissa yksityistunnista rokotetaan 50 taalan verran.
   Joten päätin ostaa kirjan. (Barnden: The Crochet Stitch Bible) Suosittelen. Kaikista malleista on myös kaaviot.
                          48400.jpg
En saanut lähikuvaa silmukasta, valitan. Sen sijaan löysin ohjeet ja kuvan ja jopa videoclipsin.
  Näiden tietojen perusteella silmukan teko pitäisi onnistua. Itse tykkään solmupistosta siksi, että sillä saa joustavaa pintaa ja langankulutus pysyy kohtuullisena. Yleensähän virkkuutyöt on aika jäykkiä ja peräänantamattomia, ja painoakin kertyy, ja vaatteiden mitoituksen kanssa pitää olla huipputarkka.   
   Sen sijaan tämä pinta venyy. Olen tehnyt pistolla pikku boleron (toivon saavani sen yhteen lehteen, joten en nyt esittele tässä), ja Tatjanan topin. Se on kyllä ollut viimeistelyvaiheessa jo lähemmäs vuoden... Kuvan huivikin venyy kahteen kertaan kaulan ympärille, jos on tarvis. Tai sitä voi pitää sileästi ja lyhyenä.
   Innostuin Annen vaaleanpunaisesta pilvestä kyllä sen verran, että taidan ottaa topin uuteen syyniin.
Tosin en ole enää samoissa mitoissa kuin viime keväällä... Valmistuttuaan se saa
mennä surutta oravannahkojen pinoon, eli vaihtoon.