Helminalle piti kymppitonni-arpajaiset, jonka voitto osui tännepäin. Tarkkamuistiset nyt varmaan ihmettelevät, sillä arpajaiset olivat jo kuukausi sitten. Sovimme kuitenkin paketin lähetyksen äitini luo Helsinkiin Brooklynin sijasta, etteivät postikulut karkaa pilviin. Ja tällainen sievä paketti oli sitten saapunut!
                  63938.jpg
Sieltä pilkottaa jotain vihreää...
                  63939.jpg
Paketin sisältö koko komeudessaan. Langan väri on ihanaa vaaleaa lehmuksenvihreää. Lisänä oli kaikenmoista kivaa ja tarpeellista, niin kuin pitkiä nuppineuloja (joiden päät sävy sävyyn vaalean vihreät...), pussillinen pieniä hakaneuloja, siemenpusseja, kivoja servettejä ja vähän makeaakin. Niin, ja kaunis kortti käsintehdystä paperista. Liekö omaa tuotantoa? Ihanhan tässä menee hämilleen moisen paljouden edessä. Kiitos kiitos kovasti!
   
         Wienerwaldin tarinoita
    Tällä matkalla tuleekin nähtyä paikkoja! Ensin Turkua, vähän Lietoa ja Littoista, sitten Helsinkiä ja nyt ollaan Wienissä, jossa meillä on sukulaisia. He (ja siis nyt tällä viikolla mekin) asuvat/asumme ihan Wienerwaldin kupeessa.  Jollekulle saattaa ensimmäiseksi tulla mieleen se kanapainotteisen menyyn  omaava Wienerwald- ravintolaketju, jota on ainakin Helsingissä. Ketju on tietojeni mukaan saksalainen, ja  kai saksalaiset mieltää Wienin sitten aika maalaiseksi paikaksi, koska ravintoloden sisustus on tummaksi paneloitua ja raskasta. Sellaista näkee kyllä Baijerissa tai Itävallan alppiseudulla, mutta harvemmin Wienissä, vanhassa hienostuneessa keisarikaupungissa. Se aito Wienerwald on suuri suojeltu metsävyöhyke, joka liimautuu Wieniin läntisiin kaupunginosiin niin, että kävelylle pääsee ihan pihalta. Tosin Itävalta ei ole mitenkään tasaista maastoa, joten kivuta saa ja pohjelihaksille tulee käyttöä.
    Tulipa mieleeni: Itävallassa ei ole yhtään kummallista, että miehet kulkevat polvihousuissa. Ne ovat sarkaa, yleensä vielä mansetilla suljettu polven  kohdalta. Niiden kanssa käytetään muuten herkullisia sukkia, "rogue-neulontaa" parhaimmillaan. Ja sukathan tietysti korostavat kauniisti niitä vahvoja pohkeita, jotka on treenattu vuorisissa kävelymastoissa... (Miehen seksikkäin kohta: pohkeet. Sanoo itävaltalainen.)
    Tietysti piti päästä ensimmäiseksi metsään kävelylle. Lehdet eivät ole vielä puhjenneet puihin, mutta keväinen kukkaloisto oli parhaimmillaan. Maasta lehtien seasta puski esiin kevätesikoita ja orvokkeja, näkyipä valkovuokkojakin. Eikä yksi tai kaksi, vaan kokonaisia kukkamattoja. Tässä ihania orvokkeja:
              63940.jpg
   Enkä ikinä kyllästy Wienerwaldin maisemiin, jotka ovat  sopusointuinen yhdistelmä vanhaa kulttuurimaisemaa ja alkukantaista metsää. Puusto on suurimmaksi osaksi pyökkiä ja tammea, maaperä kalkkipitoista. Niinpä kevätaikaankaan ei tarvitse rämpiä, koska maaperä imee veden nopeasti.
               63941.jpg

   Tänään on tarkoitus mennä kaupungille hieman nuuhkimaan. Asuimme täällä n. 10 vuotta sitten, ja luulisi että muistan kaiken entuudestaan. Mutta en mitenkään saa mieleen villakauppojen sijaintia.  Kaupunki on muuttunut paljon, ja toisaalta hyvin vähän. Tulee joskus epätodellinen olo - aivan kuin vierailisi menneisyydessä.