Muutama aika sitten valittelin, kuinka hankalaa on kehrätä Suri-alpakkaa. Siitäkin huolimatta, että sillä on statusta. Suri on kallista ja hienoa, niih. Minun sormiini se ei sopinut. Alpakassahan ei ole rasvaa, siis lanoliinia, niinkuin lampaassa, joten se neuvotaan useimmiten kehräämään pesemättömänä. Vaikka kuidut olivatkin lähes harmaita pölystä, ei kehrääminen silti ollut helppoa.

    505201.jpg
    Niinpä värjäsin pienen erän. Ensi ajatukseni oli sekoittaa se jonkun muun kuidun kanssa, josko se parantaisi kehruuominaisuuksia. Mutta yleensä suositellaan, että sekoitettavat kuidut ovat yhtä pitkiä, eikä minulla ollut mitään yhtä pitkää kuin Bella-rouvan karva, enkä myöskään tehnyt mieli pätkiä sitä. (Vieläkin puistattaa angorinan kokemukset.)

    Päädyin lopulta karstaamaan Bellan karvan itsensä kanssa käsikarstoilla. Käsikarstat antavat mukavaa pöyheyttä, se on vähän samaa kuin tupeeraisi tukkaa. Villa sähköistyi, karvat sojottivat joka suuntaan, etenkin ylöspäin!

    527466.jpg    527463.jpg

    Tupeeraus helpotti huomattavasti kehruuongelmia. Nyt lankaa syntyi kiltisti, nopeasti ja katkeilematta.

    Osan langasta kertasin, osan jätin kertaamatta. Nämäkin ovat menossa vieraille, mutta pidän näistä sen verran paljon että taidan pyöräyttää itsellenikin satsin. Aijai, näen nämä jo kuvioneuleena, maitokahvinruskean ja luonnonvalkoisen alpakkalangan kaverina.

    I spun up the suri alpaca I had dyed a while back. I had hated spinning it the first time around - it was slippery even though spun in the raw. First I contemplated blending it with something. But hey, there is rarely a fiber as long as Suri, and I was loathe to cut it up, so barbaric. I decided to fluff it up with hand carders, which worked. It spun up beautifully, fast and easy. I plied one color, and left the other as a single. I can so see these as fair isle with some natural and latte colored alpaca - yum.

527461.jpg