
Niinpä värjäsin pienen erän. Ensi ajatukseni oli sekoittaa se jonkun muun kuidun kanssa, josko se parantaisi kehruuominaisuuksia. Mutta yleensä suositellaan, että sekoitettavat kuidut ovat yhtä pitkiä, eikä minulla ollut mitään yhtä pitkää kuin Bella-rouvan karva, enkä myöskään tehnyt mieli pätkiä sitä. (Vieläkin puistattaa angorinan kokemukset.)
Päädyin lopulta karstaamaan Bellan karvan itsensä kanssa käsikarstoilla. Käsikarstat antavat mukavaa pöyheyttä, se on vähän samaa kuin tupeeraisi tukkaa. Villa sähköistyi, karvat sojottivat joka suuntaan, etenkin ylöspäin!


Tupeeraus helpotti huomattavasti kehruuongelmia. Nyt lankaa syntyi kiltisti, nopeasti ja katkeilematta.
Osan langasta kertasin, osan jätin kertaamatta. Nämäkin ovat menossa vieraille, mutta pidän näistä sen verran paljon että taidan pyöräyttää itsellenikin satsin. Aijai, näen nämä jo kuvioneuleena, maitokahvinruskean ja luonnonvalkoisen alpakkalangan kaverina.

Kommentit