Terveisiä messuilta! Tällä kertaa oli niin kiire, etten ehtinyt pahemmin shoppailla. Sentään antiikkipuolelta tarttui mukaan muutama 50-60-luvun neule- ja muotilehti.

Olen aina tykännyt kimonohihoista, ja tämän aikakauden malleissa niitä onkin.

Tämän voisi kuvitella Norosta, siinä kun langan värit vaihtuvat hitaanlaisesti. Tai sitten voisi tehdä Käsityökerhon päätoimittajan "ohjeella" ja kutoa sen kahdella eri kerällä . (hih)

Törmäsin myös kansallispukukirjohin. Ilmeisesti käsityömaailmaa järisyttää pieni skandaalinpoikanen. Mikäli kauppiaaseen on uskominen, on kyse piraattipainoksesta, joka on vedetty pois markkinoilta. Olen kuitenkin muistavinani, että näin jossain uusimmista käsityölehdistä pikku artikkelin ihan tämän näköisestä kirjasta. Vai erehdynkö?

Ilmeisesti tekijänoikeudet omaava taho haluaa myydä julkaisuoikeuden mahdollisimman kalliilla, eikä heillä ole mitään halua itse julkaista kirjaa. Joku toinen taas meni ottamaan kirjasta näköispainoksen. Mielstäni on parempi, että kirja julkaistaan, kuin että se makaa jossain eikä kukaan saa siitä nauttia. No, asiallahan on puolensa ja puolensa, enkä halua suinkaan aloittaa riitaa. Tekijänoikeuskysymykset on loputon suo.

Olen todella ihastunut tähän kirjaan. Pukuja ei ole kahdessakaan kirjassa paljoa, mutta jokaisesta on tarkat ohjeet ja piirustukset ihan sukkia myöten. Katsokaan nyt vaikka tuota Seiskarin naisenpuvun sukkaa. Se on hauskasti mustavalkoinen. Tosin musta lanka oli entisaikaan kalliimpaa kuin värjäämätön vaalea, ja sillä kudottiin vain näkyvät osat.

Nykyaikaan suhteutettuna se tietäisi sitä, että hienoa sukkalankaa kudottaisiin housujen alta vilkkuviin sukkiin vain nilkkaan ja pöydän rintaan, pohjaan ja varteen joutaisi jotain halvempaakin. Tai jos vaikka pitää söpöjä pitsipolvareita lyhytvartisten saappaiden ja hameen kanssa, on ihan sama millä terät ja nilkat on kudottu, ylellistä lankaa käytettäisiin vain näkyviin osiin. Onkohan meillä jotain opittavaa esiäideiltämme? Näinä epävarmoina aikoina?