Aurinko kietoutui usvan taakse, vaikka hetki sitten oli ollut kirkas auringonpaiste. Harmaata, raskasta pilveä alkoi työntyä taivaalle ja päivä kajasti niiden takaa himmeänä. Muu taivas oli kirkkaansininen, ilma leppoisan lämmin. Oudostelin taivasta. Pilvi näytti tulevan Manhattanilta päin, mutta vasta kun käännyimme kulmasta näimme sen kokonaan. Puoli taivasta oli heleän sininen, toinen puoli harmaan savun peitossa. Savua nousi suurina röyhyinä kaukaisuudessa, isoja savupilviä, puolet taivasta peittäviä harmaita pilviä. Ja yhä niitä nousi ja ne muuttuivat mustemmiksi silmiemme edessä.
 - Ne tulevat kaupungista, sanoin.
 - Niin, mies epäröi.
 - Kuuntelitko uutiset?
 - En.
   Olimme menossa metrolle. Kukaan ei seisonut kadulla, ei osoittanut taivaalle. Autot ajoivat, liikennevalot vaihtuivat, ihmiset kiiruhtivat töihinsä.
 - Uskaltaako ajaa metrolla? Jos se kulkee.
 - Kulki se silloinkin. Pääsin kaupunkiin asti, mutta en enää sieltä pois.
   Seisoimme epätietoisina, taivasta tutkien. Savusta ei näe minkälaisesta tulipalosta se on lähtöisin, ilmasta ei haista pitääkö suojautua vai saako jatkaa päivän kiireitään.
   Me saimme. Naapuri tuli kadulla vastaan ja kertoi, että Greenpointissa, Manhattanin keskikaupunkia vastapäätä Brooklynin puolella palaa valtava varastorakennus.  Helpotus oli sanoinkuvaamaton.
   Tällaisen pelon kanssa newyorkilaiset elävät, kaikki kantavat tätä samaa pilveä jossain sisällään.

   Sun was shining from a bright blue sky in the morning, but when we got out of the house it was shrouded in thick grey clouds. The sun got smaller and smaller, the clouds thicker. Behind us, the sky was still blue. We turned a corner and saw how smoke billowed into the sky in the distance, getting darker by the minute.
 - That's the city over there, I said.
 - Yes, the man agreed.
 - Did you listen to the news?
 - No, I didn't.
   We were walking to the subway. No-one stood around, no-one looked up to the sky. Cars passed by, the streetlights turned green and red, people hurried to their daily chores.
   - Should we take the subway? If it runs.
   - It ran back then, too. I got in, but had to walk back.
   We stood there, not knowing what to do, examining the sky. You can't tell by the smoke from what kind of fire it comes from, you can't smell whether you should flee or whether it is ok to continue life as is.
   We could continue our day as we had planned it. A neighbor came by and told there is a huge fire in Greenpoint, a warehouse is burning. The relief!
   This cloud of fear - how long is it going to stay with us?