Ääks, nyt tulee kaikenlaista päivitystä. Liian paljolla en tarkoita lankoja (no, niitäkin), vaan ylipäätänsä sitä kaikkea mitä päivittäin tapahtuu. Mikään neulontaprosessi ei ole minulla virtaviivainen pisteestä a pisteeseen ö, vaan polveilee ja mutkittelee minne sun sattuu. Edellisen postauksen valkoinen neule on jo valmistunut. Olosuhteiden (lue: myöhäisen kotiintuloajan ja sateisen sään) takia siitä ei tänään enää saa kivaa kuvaa, joten dokumentointi jäänee viikon lopulle. Neuleeseen on nyt lisätty näitä ...

... kuvitelkaa mielessänne ...

Eilinen kehruukurssi oli oikein hauska. Kahdessa tunnissa ei kenestäkään tehdä mestarikehrääjää, mutta aika nopeasti se alkoi sentään sujumaan.

Kurssilla joku kysyi pystyykö kehrääjän tunnistamaan langoistaan. Toisin sanoen onko jokaisella oma kehräyskäsialansa? Väittäisinpä että on. Näillä vasta-alkajilla on ainakin erottuvat ääripäät, yksi kehrää ohuenohutta, yksi paksua ja persoonallista, ja useimmat sitten siltä väliltä. Itse kehräsin pitkään aika paksua, puolen vuoden kuluttua lanka alkoi oheta, ja nykyisin saan oikeasti nähdä vaivaa saadakseni aikaan paksua lankaa.

Seuraava kurssi on ensi viikolla, ilmoittautua voi suoraan Lankabaariin. Käytössä on rukki, värttinät, kehruumylly ja karstat, sekä tajuton määrä erilaista kuitua joten pääsee kokeilemaan kaikkea mitä mieleen juolahtaa. Joku mainitsi tuovansa kissankarvaa, toinen langanpätkiä - odotettavissa on siis hauska ilta.

Kävin Raumalla, ja osuin paikalliseen nappikauppaan. Siellä myytiin vintagelankoja, ja tein ihania löytöjä yhdeksällä eurolla:

(köh, kuka sanoi että hankintojen kanssa on oltava maltillinen?)

Taannoin valitin meidän perhosongelmista. Perhosia on esiitynyt vielä kahdesti siivouksen jälkeen. Kummallakin kerralla vedin pultit,. Näin jo sieluni silmin meidän huushollimme hitchcockilaisen kauhuskenaarion näyttämönä, tiedättehän, perhosia vain lintujen sijaan. Onneksi asia selvisi. Ne majailivat meidän halkokorissa. Kyse ei siis ollut mistään pahantahtoisista villasyöpöistä, vaan ihan harmittomista yököistä. Tarkkaa lajia en tietenkään tiedä, mutta biologit joukossanne ehkä tunnistavat perin sentin mittaiset halkopinossa majailevat ruskeasiipiset otukset, jotka lehahtavat iltaisin esiin. 

Halkokori on pesty, eikä onneksi tarvitse enää lämmittääkään joka päivä. Joten eiköhän se ole sen jutun loppu.