The image
      Veli halusi aina tietää, mitä tavaroita omistin. Olin kerännyt hienon kokoelman vanhoja astioita, siinä oli mustuneita uushopeisia ja joitain keraamisia. Pitelin astioita hameenhelmassa, vilauttelin niitä silloin tällöin häneen päin. Vilkkuiko jotain tummempaa pohjalla? Veli ei voinut olla varma, mutta utelias hän oli. Äiti piti Veljeä tiukasti paikoillaan, eikä päästänyt otteestaan - paidansovitus oli tarkkaa puuhaa ja Velikin tiesi sen, ei halunnut nuppineulan pistoja.
Keräsin tavarat vikkelästi helmoihini ja ryntäsin vierashuoneeseen. Yritin kuumeisesti keksiä piilopaikkaa pienelle maljakolle. Se oli ainoa, jota Veli ei saanut nähdä. Ikkunan edessä seisoi työpöytä. Kumarruin vikkelästi sen alle ja sujautin maljakkoni pitkin pituuttaan patterissa roikkuvaan ilmankostuttajaan. Niitä oli entisaikaan, sellaisia keraamisia kuorikoita, johon kaadettiin vettä ja joista vesi aikaa myöten patterin lämmössä haihtui. Teki hyvää kuivalle sisäilmalle, sanottiin.
   Eikä hetkeäkään liian aikaisin. Ulkopuolelta kuului juuri, kuinka Veli hyökkäsi ulvahtaen käytävään ja avasi oven huoneeseeni. Uusi ulvahdus, kun hän huomasi etten ollutkaan siellä. Kääräisin muutaman jäljelläolevan astian näön vuoksi paperiin. ja menin muka pelokkaana käytävään.
   -Hah, Veli luennoi ylemmyyttä äänessään, kai sinun pitäisi käsittää, ettei mikään pysy minulta salassa. Sitten hän työntyi vierashuoneeseen ja huomasi vaivoin peitellyn pinoni sängynpeitteen alla. Veli kohotti sängynpeitteen kulmaa ja pärskähti samalla kertaa sekä pettyneesti että ylemmyydentuntoisesti. - Mitä hittoa, ihan tyhmiä esineitä sinulla, miksi edes viitsisit piilotella mitään kun kumminkin löydän kaikki.

kuva lainassa täältä:
www.bellart.fi/furnitures/images/Isomaljakko.jpg