
Retron oloinen kaulahuivi! Vintage! Virkattu! Yksinkertainen mutta erilainen! Eikä mallista tietenkään hajuakaan, kun kuva oli otettu (veikkaisinpa) Tanskanmaalla ja huivi ihan vain kuvausrekvisiittaa. No mitä uutta, näinhän minulle aina käy.
Eipä muuta kuin väkräämään mallia. Ensinnä mallikirjaa kehiin, koska en ole mikään haka virkkaamaan. Vaikka hieman vierastankin tämän kirjan titteliä, on se sentään harvinaisen käyttökelpoinen jenkkikirjaksi. Ihmeiden ihme, malleista löytyy kaaviot ...


Virkkuumallin jälkeen piti miettiä lankaa. Paksua? (Ei) Ohutta? (Ei) Pörröistä? (Ei) Yksiväristä? (Ehkä.) Langan pitäisi muodostaa kuohkeaa pintaa, se ei saisi olla lepsu, eikä vaikea purkaa. Simpukkakuvion pitäisi erottua, joten lanka ei saisi olla liian kirjavaa tai epätasaista. Lopulta valintani osui joulun alla värjäämään suklaaraitaan. Olin onnistunut saamaan muutaman kilon ihanan rasvaista maalaislankaa, jota olen pikku hiljaa värjäillyt. Lanka värjäytyy menettämättä lanoliiniaan. (Aikamoinen ihme minun taidoillani!)

Suklaan ja vaalean liilan yhdistelmässä oli mielestäni juuri sitä vanhanajan oloa, jota hain. Virkattu kukka olisi ollut tylsä, niinpä sitten huovutin monilehtisen kukan merinovillasta ja värjätystä silkkikuidusta. Sopiva nappikin löytyi nappilootan pohjalta ja voila, panta oli valmis!



Kommentit