Mikä ihmeen plääh? Juurihan siivosin lankakomeroni ja järjestelin langat. Takana on myös tuottoisa kesä, ja tuloillaan on ihana neulesyksy.
   Tai niinhän sitä luulisi.

   Tällä hetkellä neulesyksy lähinnä ahdistaa. Edellisen kirjoituksen otsikko olisi pitänyt olla "Lankaa ilman projekteja". Paljon parempi.
 
   Tukholmassa bongasin ihania neuleita, mutta pidin pintani enkä tehnyt kuin muistiinpanoja omien projektien pohjaksi. Olen tutkinut myös Antropologien neulesivut, ja haluaisin heti vaikka tämän, tämän ja tämän. Uusin Vogue houkuttelee upeilla syysneuleillaan, Berrocolla on tällainen kiva villatakki, Knitscenessä tällainen tunikatakki ja ihana uudenlainen pitsipusero, jopa uudessa Käsityökerhossakin oli muutama toteuttamisen arvoinen juttu. Puhumattakaan Dropsista...

   Ongelmana taitaa olla a) tarve ja b) neulomisen verrannollinen hitaus. Tietysti haluaisin käyttää vain itseneulomiani juttuja, mutta silloin tällöin kaappiin pujahtaa yhtä ja toista ostettua. Ja jos totta puhutaan, en ole vielä ollut tyytyväinen mihinkään neulepuseroon tai villatakkiin. Siis omaantekemääni. Kaikissa on joku vika, mikä on liian iso, mikä liian pieni, missä on liian tiukat hihat, missä taas liian pitkät. Toisen väri ei loppujen lopuksi kolahdakaan, yksi nuhjaantuu käytössä, toinen venahtaa pesussa, ja viimeisen pesin pikkulapselle sopivaksi.

   Siksikään ei motivoi minkäänlainen uusi neule. Vaikka onhan niitä rivissä entisiäkin. Sohvalla odottaa kolme päättelyään, ja käsveskassa kulkee mukana palavirkkaus, tulossa ois ruskeaa bambujakkua. Hermostuttaa. Toivottavasti edes joku niistä on kiva ja sopiva.
   Ja sitten voisikin aloittaa jotain uutta syksyksi. Jos tietäisi mitä... Ja mistä langasta... (Plääh jatkukoon...)