Nyt tuuletan ja kunnolla, sillä huovutettu kassi onnistui yli odotusten. Edellisessä postauksessa siis esiteltiin huopakankaan tekovaihetta. Sen jälkeen kangas käväisi koneessa huopumassa, huovutettiinpa sitä käsinkin. Kun se oli kuivunut, leikkasin sen tekemäni kaavojen mukaan. (Ja ompelin pitkään ja hartaasti, kokonaisen työpäivän verran.) Toinen kangas oli vakosametti, tarkemmin sanottuna vanhat, jo neljä vuotta jemmassa pidetyt samettifarkkuni. Rinkulat ovat maalattuja puisia verhorenkaita.

Ainoa ostokseni oli vuorikangas, muuten kaikkea löytyi varastosta. Ja huopakankaaseen käytin siis merinovillaa ja langanloppuja.

Vaikka tein siitä reilunkokokoisen, ei se sittenkään vetänyt kaikkea mitä naisimmeisellä yleensä on matkassaan... Jouduin tänään raahaamaan toista kassia sen rinnalla. Hyh. Tarvitsen kassin, johon mahtuu koko elämä. Niinhän varmaan kaikki muutkin?