1195552.jpg

    Jokaisella kehrääjällä on oma kehräyskäsialansa. Joku tekee paksua, toinen ohutta, ja muuta kuin omanlaista on vaikeaa tehdä. Oma käsialani on melko ohuesta keskipaksuun. Yllä olevat on ultrapaksuja ja suunniteltu siten että neulepinnasta tulee tasaisen epätasainen. Langassa siis vaihtelevat säännöllisesti parin millin ja yli sentin paksuudet. Kehräys ei ollut helpoimmasta päästä. koska langan paksuus on omalle käsialalleni aivan vieras. Ja kaikkein haastavinta oli tietysti tehdä yli 800g täysin samanlaista lankaa.

    Mutta nyt ne on valmiit! Jess! Villasukka saa viimeisen satsin vaihtolankoja. Ja vaihtohan meni silleen, että Villis kutoi minulle Victorian Shawl-kirjasta unelmanohuen ja järkyttävän suuren huivin, josta hyvästä minä kehräsin hänelle langat ylisuureen villatakkiin. Varsin kohtuullista, sanoisin. Mukana hieman ekstraa kovin myöhässä tulevasta lähetyksestä... (punastelee)


    1195556.jpg

    Langat on kehrätty merinosta ja kerrattu ohuella konelankagalla, merinovillaa sekin. Aina välillä suomalaisilla listoilla vilahtelee käsitys, että merinovilla olisi jotenkin vaikeasti kehrättävää. Ei minun mielestäni. Aloitin kehräämiseni siitä, jatkoin mohairilla ja tencelillä ja jossain myöhäisemmässä vaiheessa kokeilin vasta suomenlammasta ja karstalevyä.
    Voi olla, että sormeni olivat jo tottuneet käsittelemään merinoa, sehän on aika sileä kuitu verrattuna kikkaraiseen suomenlampaanvillaan. Suomenlampaan villassa kuidut tarttuvat toisiinsa eikä tarvitse tehdä paljoakaan että lanka pysyy koossa, merino kaipaa hieman enemmän kai tarkkuutta. Mutta täysin opittavissa se on, ei kannata antaa pelotella itseään!

    1195555.jpg
    420g hangella, innokkaina lähtemän matkaan.
   
PS. Avasin vihdoin flickr-tilin. Siellä näkyy enemmän muita hommeleita, kuten huovutusta, lankojen värjäystä ja kehruujuttuja.