Hankin Gilmore Girls'in ensimmäisen tuotantokauden, ja olen katsonut sitä iltaisin siitä pitäen.

    Huomasin katsovani sarjaa ihan eri tavalla kuin aikoinaan televisiosta (tiedoksi tarkastajille: tämä oli Brooklynissa, jossa ei tunnettu televisionlupamaksuja).  Nyt jaksoin tarkastella ympäristöä, kameran kulkua, ja näyttelijöiden asuja. Vielä en ole bongannut mitään kivaa neulottavaa. Sen sijaan muistan istuneeni Frendsiä ja Dharmaa ja Gregiä katsellessa muistikirja polvilla, luonnostelemassa kivoja neuleita.
    Tämä muistikirja osui käteeni pari päivää sitten. Tuli taas hirveä hinku neuloa jotain kivaa. Mikä on ah, niin turhaa, niin turhaa. Olen vielä optimistinen ja uskon laihduttavani sen, mitä viime vuonna paluumuuttajana (- masentuneena, yksin -) onnistuin lisäämän elopainooni - kunhan olen taas normaalimitoissani, näyttävät kaikki neuleet päälläni taas ihan hyviltä. (Vai onko kukaan arvannut ihmetellä miksi kudon pelkkiä sukkia ja huiveja? Kas, nehän käyvät kaikenkokoisille...)

    Pari kommentoijaa arvasi oikein uuden työpaikkani. En olisi luullut sen olevan niin läpinäkyvää! Ihmettelenkin, onko kaikissa Suomen putiikeissa sama ruokatunniton meininki. Jotenkin hyväksyin sen Usassa, siellä se tuntui kuuluvan pelin henkeen, koska kaikki tekivät jatkuvasti työtä, mutta Suomesta olisin odottanut jotain aivan muuta.
    Oman säväyksensä työpäiviini tuo Rouva, joka puhuu meille kolmannessa persoonassa kuin vanhanajan palvelusväelle. Tyyliin: Fiina varmaan ompelee nämä napit, Fiina voisi hakea varastosta sitä ja sitä. (Ja Fiinahan ompelee, ja Fiinahan hakee!)

1100080.jpgtutustukaa ihmeessä kuvanottajan blogiin! Upeita viime vuosisadan alkupuolen kankaita ja vaatteita!
      
    Historiafriikin olo ei ole hassumpaa. Työpäväni kuluvat hauskasti, kun kuvittelen itseni viime vuosisadan alkuvuosille, isoon kangaskauppaan. Kannan Turun rouville kangaspakkoja. Rouvat hypistelevät kangasta sormiensa välissä. "Parasta sarssia", vakuutan heille, "suoraan Berliinistä. Tästä tehdään tänä talvena kapat ja palttoot." Rouvat myöntyvät. "Hyvältä tuo tuntuu. Neiti mittaa riittävästi kappaan!"

    Sillä erotuksella vain, että kapat ja palttoot ostetaan nykyään valmiiksi ommeltuina, ja ne eivät aina sovi, vaikka asiakas niin kuvittelisikin. Mutta se taas on epätoivottavaa 21. vuosisadan realiteettia -  tästä aiheesta saatan kirjoittaa enemmän myöhemmin!