Minulla on hyllyssä muutamakin kirjanen suomalaisista kansallispuvuista. Kyllä ne on kaikki kauniita, jokainen omalla tavallaan.
    Innostuin niistä jo lapsena, kun löysin kotimme kirjahyllystä 50-luvulla ilmestyneen kuvaston. Se oli huonolle paperille haaleasti painettu läpyskä, mutta ihanasti kuvitettu. Nyt se on minun hyllyssäni, tosin hieman leikeltynä. Ihastuin kansallispukuihin niin, että leikkasin kuvat irti paperinukeiksi. Itse en tapahtumaa muista, mutta äiti tietää kertoa. Jostain syystä Ylä-Savon, Laatokan ja Valkealan puvut ovat näyttäneet hienolta viisivuotiaan silmään!

    Koko kansa- ja keskikouluajan toivoin itselleni Munsalan pukua.
        105190.jpg
    Katsokaa noita värejä - lemmikinsinistä ja vaaleanpunaista! Oikea pikkutytön unelma ajalta ennen liilaa. Kadehdin siskoltani Munsalan-pukuista matkamuistonukkea, mutta se nökötti tiukasti muovikuplassaan siskon kirjahyllyn päällä, ja oli täysin off-limits. Niinpä tyydyin kinumaan pukua aina sopivissa tilaisuuksissa, mutta olin hieman punkero lapsi ja vanhemmat totesivat kai yksissä tuumin, ettei vyötäröltä kiristettava malli olisi minulle sopiva.

    Niin muuttuu maku! Vietin yhden vuoden vaihto-oppilaana Belgiassa (joka siihen aikaan oli aika tavatonta, yleensä kun mentiin Usaan), ja siellä ollessani innostuin käsitöistä. Ylioppilaskeväänä innostuin suomensukuisista kansoista ja heidän käsitöistään, ja otin ja tilasin suuritöisen Tuuterin puvun tarvikkeet ja rupesin pistelemään. Rekko ja hihapalat ristipistoina, liivin villakirjailu varsipistoilla ja esiliinan koriste sellaisella neliökirjonnalla - (piston nimestä ei ole hajuakaan!).

           105191.jpg
    Runsas puoli vuotta siihen meni, mutta tulos oli kyllä sen arvoinen. Hain juuri puvun pesulasta, ja totesin ettei kulumia ole vielä lainkaan. Toisaalta - eipä sille juuri ole täällä ollut käyttöäkään.
    Kerroinkin muutama aika sitten ettei meidän suvussa näperrelty ja käsitöitä pidettiin ihan ufo-juttuina, siis niiden tekemistä karsastettiin kuin vierasta lehmää tai pieniä vihreitä miehiä! Mutta inspiroin sentään serkkuni tekemään itselleen vieressä puoliksi näkyvän Raja-Karjalan puvun - ja hän ei ollut sitä ennen (eikä sen koommin) harrastanut käsitöitä.

    Ja nyt on maku muuttumassa taas. Tuuterin puku on alkanut tuntua liian värikkäältä, ja vanhaa kuvastoa katsellessani alkoi tällainen muinaispuvun tyyppinen asu viehättää.
       
       105189.jpg

    Tosin en vieläkään tiedä olisiko puvulle oikeasti käyttöä, kunhan vaan tekisin sen pelkästä esteettisyyden kaipuusta ja tekemisen ilosta.
    Mitä kansallispuvuille muuten nykyään kuuluu?  Olisi kiva kuulla teidän muiden pukumuistumia, toiveita tai mietteitä!