Ensin värjötellään koko viikko ja nyt jo taas hikoillaan. Ilma on kuin huonostilämmitetyssä saunassa, sellaista nahkeankosteaa. Vaikka on jo puoli yhdeksän illalla, on edelleen reippaasti yli 20 asteen lämpötila. Mikä ei sinänsä ole pahasta, mutta kun on tuota ilmankosteutta. Hikoaa jo pelkästään siitä että edes hengittää ja istuu, saati sitten jos ottaisi puikot kouraansa ja yrittäisi kutoa.
    Niinpä tiedoksi; en suinkaan rääkännyt itseäni tässä kuumuudessa vaan kaikki tässäesitelty on tehty eilen. Eilen oli vielä ihan siedettävä ilma, aamulla jopa satoi.

    Kaikki alkoi siitä kun helmikuussa huusin ebayltä kaikenlaista mielenkiintoista, mm. intialaisia  silkkiloimia.
    91329.jpg
   
    90803.jpg
    Ja sittenhän piti kokeilla miten ohuttakin ohuempi silkkilanka käyttäytyy kerinpuilla. Eihän siinä sen kummempaa, ajattelin, ja napsaisin kaikki haltialangat pois yhdellä kertaa. Väärin! Ne on parasta jättää paikoilleen, sitaista vain pasmaa alemmas niin että on vielä kaksi pasmaa aisoissa jos yksi ottaa ja pillastuu. Sillä pillastuihan tuo. Käsinpyörittäen oli olevinaan niin hidasta, joten sen enempää miettimättä panin silkkilangan keränpyörittimeen. Niinpä niin, silkkilanka on hienoa ja katkeilee... Päätä ei löytynyt mistään vaikka etsimällä etsin ja sain pari vierailulla olevaa tuttavaakin innostumaan. Kerinpuut jäivät peräti kahdeksi viikoksi keittiön työpöydän kulmalle ja Mies yritti välillä vienosti ja välillä vähemmän vienosti saada minua luopumaan, jos ei ihan projektista niin ainakin paikasta.

    Maanantaina sitten itsekin kypsyin, leikkasin langan summanmutikassa jostain vyyhdin keskeltä auki ja aloin keriä. Minulla oli onnea - onnistuin kerimään vyyhdistä kaksi kolmasosaa ennen kuin se meni niin sotkuun ettei siitä kärsivällisinkään ota selvää. Ja tykkään ansaitsevani kärsivällisyyspalkinnon itsekin, sillä tuon vaivaisen 35 gramman kerimiseen on kulunut yhteensä kahdeksan tuntia kolmen päivän aikana!

    90802.jpg

    Alhaalla vasemmalla sitä kerittyä silkkilankaa -  tässä surkeassa läpyskässä on siis yksi kolmannes koko vyyhdistä! Ei näytä kummoselta, ei. Mieskin totesi, että oliko se nyt kaiken sen vaivannäön väärti. Itse pidättäydyn vielä vastauksesta, mutta aavistelen kyllä etten ihan heti taida ruveta kerimään noita muita vyyhtejä.

    Sen vieressä oikealla on sitten kolmea punaista konevillalankaa yhteenkietaistuna. Ylhäällä oikealla ne on kerrattu silkkilangalla ja ylhäällä vasemmalla on lopputulos: kahteen kertaan silkillä kerrattua villalankaa. Yksinkertainen ei ollut mistään kokoisin, silkki on niin ohutta että se upposi suoraan villan sekaan eikä sitä edes näy. Kun kertaisin lankaa toistamiseen, tein mukaan kohtia jossa silkkiä on isompina pintoina, sellaisina nypyinä. Ne erottuvat kivasti, etenkin tietysti nuo vihreät.
    Langasta tuli mielestäni tosi kaunista. Tosin mieleen hiipi kysymys, että onko lopputulos todellakaan vaivansa arvoinen. Kahdeksan tuntia kerimistä, tunti kertaamista - ja minkä takia?

    90801.jpg
   
    Kerrattu lanka meni kierteiseksi, eikä liiat kierteet poistuneet edes toiseen kertaan vastapäivään kertaamalla (niin kuin kyllä kotonakehrätyssä langassa poistuvat). Lopputulos on siis niin huippukierteistä, että kallistuu neulottaessa yhteen suuntaan. Niinpä sitten hieman kudottuani käänsin neuleen suuntaa (oikeiden ja nurjien kerrosten paikkaa), ja näin on nyt syntymässä "maailman helpoin" siksakhuivi ilman minkäänmoisia kavennuksia tai lisäyksiä. Kuvassa muuten näkyy nuo kivat vihreät nypytkin, joiden takia mielestäni kannatti urakkaan ryhtyä.

    Ainut "mutta" - en tehnyt kerralla tarpeeksi lankaa, joten minun täytyy kai taas viettää hieman laatuaikaa rukkini kanssa...
    Huivista on tulossa 6cm leveä, ja pituudeksi kaavailin ehkä reilua puoltatoista metriä. Tulee ainakin ajoissa syksyä ajatellen!