Sain tällaisen hauskan rintanapin jouluksi ja ripustin sen heti rintapieleeni. Tykkään suklaasta, mutta kudon kyllä intohimosta. Käsillä tekeminen vaan on jo itsessään palkitsevaa - ja tottakai pieni makea pala kutomisen lomassa maistuu! (Oma herkkuni on klassikko, DaCapo. Ja nimenomaan ne patukat, joiden ulkonäkö taitaa olla pysynyt samana useita kymmeniä vuosia.)

Kun Monna huuteli ravelryssä säärystimen tekijää, ei tarvinnut kauan miettiä. Meilejä kulki edestakaisin, sitten tulivat langat ja joitakin päiviä etsin niihin sopivaa ohjetta. Säärystimissä piti olla joogakantapää, eli suomeksi aukko kantapään kohdalla. 

Päädyimme yhteistuumin Pointe-säärystimiin. Kudoin ensin itselleni omat testatakseni ohjetta ja langanmenekkiä, sitten uskaltauduin tarttumaan Monnan lähettämiin lankoihin. Koska arvelin, että 350m lankaa 2.5mm puikoilla ei ehkä riittäisi, raidoitin niitä hiukan. Lankahan on jo itsellään monenväristä, mutta kapea punainen raita tuntui sitovan muut värit yhteen. Lanka osoittautuikin sitten niin riittoisaksi, että olisin huoletta voinut tehdä niistä "yksiväriset". 

Tällaiset säärenlämmittäjät Monna sitten sai. Näitä oli hauska kutoa, ja värit olivat hyvää terapiaa tammikuun alun loskassa ja pimeydessä. 

  • malli: Pointe Legwarmers (ravelry)
  • lanka: Utuna sukkalanka 75g, Drops Fabel 15g, puikot 2.5mm
  • pituus: 54cm, jalkaosa 44s, nilkassa 50s, polven kohdalla 64s.

Kudoinko siis suklaapalkalla? No en. Vaihdoin työn lankaan, se on minusta ihan käypää valuuttaa. Tykkään kutoa tilaustöitä, sillä näin pääsen kokeilemaan erilaisia lankoja ja ohjeita.

Onko kenelläkään muuten kokemusta Utunan sukkalangoista? Minulla ei ollut minkäänlaista ennen tätä, mutta tämän työn perusteella epäröisin hankkia niitä. Värit on hienot, mutta lanka karheaa ja kovaa. Onkohan minulle osunut sekundaerä, jossa langat olisivat päässeet kiehumaan? Sellainen kovettaa ja karheuttaa. Vaikea tietää, kun en ole edes muualla hypistellyt. Millaisia kokemuksia teillä muilla on?