brittitakki!

    Ihan huutomerkki piti panna tuohon otsikkoon, sillä oloni on niin helpottunut.
    Brittitakki valmistui, ja se on jopa käyttökelpoinen! (Ja taas huutomerkki!)
    Se ei suinkaan onnistunut hyvien ohjeiden ansioista... Itse huivikaitaleesta ei ollut kaavapiirrosta lainkaan, ja muiden kappaleiden kaavoissa ei annettu hihanpyöriön mittoja. Jouduin siis säveltämään ne päästäni. Huivikappaletta lyhensin, koska totesin, että yhteensä neljä liehuvaa kaitaletta tekisi minut varmaan hulluksi. Tämä lyhensi villatakin kokonaispituutta. Lisäsin myös vyötärökavennukset ja -levennykset, että neule istuisi mallikkaasti. Lisäsin myös napit, sillä en tule toimeen edestä rempsottavien villatakkien kanssa. (Vaikka en aina pidäkään nappeja kiinni...) Etu-ja takakappaleet neuloin yhdessä, ja hihat sukkapuikoilla pyöriöön asti.

    Kaikenkaikkiaan helppo ja kiitollinen malli, jonka voisi kutoa vaikka toisenkin kerran.