Elämä menee hyvin, kun siinä on juuri sopivassa mitassa draamoja ja tasaista menoa. Neule-elämääni on viime aikoina kuulunut kumpaakin. 

Joku varmaan luokittelisi tämän raidallisen neuleen draamaksi. Itse asiassa se onkin ollut hyvin tasaista menoa. Kysehän oli muhkeasta ruudullisesta päälliliivistä, sellaisesta jota kuvittelisin pitäväni nyt ja vielä parinkin viikon päästä pitkähihaisen t-paidan kanssa. Niin, ihan katuvaatteena, päällystakin korvikkeena.

Langanpätkien päätteleminenkään ei ollut dramaattista, puuduttavaa vain.

Vaikka niitä oli kieltämättä aika paljon...

 

Sen sijaan punainen pitsineuletakki uusimmasta Designer Knitsistä - oijoi! Olen kutonut ja purkanut, tavannut ohjetta, kutonut ja taas purkanut, repinyt hiuksiani ja kiukutellut. Nyt ovat etukappaleet valmiit ja takakappale puolivälissä. Fiilikset? Ei hyvät.

Huomenna peilaan itseäni liivin kanssa ja päätän olenko seuraavaksi iloinen vai masentunut. (Kuvaakin tulee.) Mutta on se ihmeellistä, miten suuria tunteita parisataa grammaa lankaa voikaan herättää!