Speedyn omistajat pitävät alpakoita vain jälkikasvun takia, villa on siis hieman toissijaista. Otin kuitenkin mukaani kilon verran Speedyn viimekesäisiä villoja, ja hieman muutakin. En oikein tiennyt mitä odottaa - muistoissa oli päällimmäisenä nuoruuteni karvaiset ja kutittavat perulaisneuleet. Mutta Speedyn villa oli ihan toisenlaista: hienoa ja silkkistä. unelmanpehmeää ja kevyttä, ja ihanaa kehrättävää.
Vahinko että se on täynnä heinää, savea ja muuta töhnää. Puolet vihanneksista sain irti karstaamalla, ja paljon ropisi maahan myös kehruuvaiheessa. Speedyn omistaja toivoi villoista sukkalankaa. Päätin olla olematta turhantarkka roskien suhteen. Jospa jalkapohjia pistelevät vihneet antaisivat ennennäkemätöntä puhtia eläinten turkin hoitoon.
Mitä, kamala, minäkö?
I didn't know what to expect, woolwise. I still remember the itchy and hairy Peruvian alpaca sweaters of my youth (shudder). But no, Speedy was nothing like it. His wool is silky soft, airy and lightweight, and a pleasure to spin.
Unfortunately it's also full of dirt and VM. I got a lot of the veggies out by handcarding, and a great deal dribbled off when I spun it.
Hey, just a thought! The owner wants some Speedy Sock Yarn... I decided I am not going to go gaga over the VM in the yarn, but rather leave in what is not coming out voluntarily. I'm thinking there is nothing like a little poking at the soles to make you care for the coats better - or do I have it all wrong?
Kommentit