Lisäsin maantieteellisen laskurin pari päivää sitten, ja huomasin että suurin osa lukijoista on Suomesta. Näin tietysti arvelinkin. Sekalaisia maita on aika liuta, ja voi vain uumoilla millaisen haun he lienevät tehneet, että ovat päätyneet tänne. Usan:n tilastoja kaunistamassa olen minä itse, nähdäkseni itse asiassa se ainoa vierailija tältä mantereelta. Laskuri ilmeisesti raksahtaa joka vierailun kohdalla, vaikka se tapahtuisikin samasta osoitteesta. EDIT> siis kuulemma ei, joka vierailija lasketaan vain kerran.

    Niin, kuukausi on tarkoitus viettää täällä langanpäitä lopetellen - siis kuvainnollisesti. Tuskin ehdin konkreettisesti mitään lopettelemaan, sillä kuukauteen on ahdettava kaikki mitä täällä vielä mielii tehdä, plus virallisia hommia lisäksi. Optimistisesti otin jopa virkkuun mukaan koneeseen, mutta vaikka kone lähti runsaat kaksi tuntia myöhässä, en silti kaivanut käsityötä esiin.
    Tiedoksi muille Usaan tuleville: puiset koukut ja puikot eivät ole enää ykkösenä tuhouslistalla, vaan sen sijaan kaikenlaiset geelit ja rasvat. Minäkin jouduin luopumaan kosteusvoiteestani. Muiden kanssamatkustajien kävi samoin, ja temperamentikkaimmat riitelivät hajuvesipulloista ja tax-free juomista.

    Oli outoa tulla takaisin kolmen kuukauden jälkeen. Historiankirjoista on mieleeni jäänyt tällainen nippelitieto: 1700-luku, Ranska. Xy:n herttuatar joutuu polittisten levottomuuksien takia viettämään puoli vuotta maaseudulla muotipimennossa. Kun herttuatar palaa takaisin Pariisiin, hänen teini-ikäinen poikansa ei enää tunnista äitiä, niin kovasti oli muoti sinä aikana muuttunut. Mikä johtaa päätelmään, että ihmiset tunnistetaan vaatteittensa, ei kasvojensa perusteella. Onkohan tosiaan näin?

    No, minun oli pakko ensi töikseni juosta kirjakauppaan selailemaan päivän muotilehtiä nähdäkseni missä nyt mennään. Kauppakierrosten aika tulee myöhemmin. Mutta jo heti huomasin, että luumu on kova sana, ja vyöt ovat leveitä ja piukkoja ja istuvat tasan vyötäröllä, ei lanteilla.
    Jo pelkällä parin kadunvälin matkalla saa enemmän vaikutteita kuin ei muuten missään. Olenkin yrittänyt ensi alkuun säännöstellä ulkonaoloa, ettei pää mene pyörälle.
    Postiakin oli odottamassa, vaikka kuinka olin luullut lopettaneeni kaikki. Patternworksin ja KnitPicksin syysluettelot ovat kovin houkuttelevia. Haa, tiesin kyllä mitä tein kun päätin olla osallistumatta Langattomaan Lokakuuhun!

    Tänään on tarkoitus mennä Metropolitan museoon vaatekokoelmaa katsomaan. Vaikka onhan siellä paljon muutakin nähtävää. Niin tosiaan, nyt onkin vasta aamukahvin aika, kello on tätä riviä kirjoittaessani 9.15 sunnuntaiaamuna. Joka valkeni sateisena.
    Kaikillahan on mielikuva ranskalaisista kantamassa kainalossaan patonkia heti
aamutuimaan? Nykkiläinen vastaava aamurituaali on mennä kulman taakse deliin, ostaa aamulehti ja mukillinen kahvia, ehkä muffinsi tai rinkilä (bagel). (Siis keittiöthän sisustetaan viimeisen päälle, mutta kahviakaan ei osata keittää... )
    Oma puolustukseni on, että ei ole kahvinkeittovälineitä. Niinpä herättyäni riensin kulman taakse, ostin lehden ja kahvin, ja koska satoi, yritin taiteilla kahdella kädellä mutta kolmella omaa kättään vaativalla tavaralla kotiin. Ei koskaan enää. Sunnuntain lehdessä on kymmenenkunta osaa ja painoakin on kolmisen kiloa, ei sitä noin vain ryttää kainaloon. Muuten olisinkin tuntenut itseni nykkiläisen perikuvaksi, liihottelemassa kadulla flanellipyjamassa ja vanhassa collegehupparissa, kahvimuki kädessä ja lehti kainalossa. My fashionable life...