Vaikka aika olisi nykyään kuinka kortilla blogiahan on pakko käydä päivittämässä. Ja jos samantien käy vierailuilla muissa blogeissa, aikaa hurahtaa tuplasti enemmän. Martsuli kirjoitti juuri samasta asiasta - kohta ei ennätä enää kutomaan kun aika hupenee toisten töitä ihaillessa.

    Itse tunnustan blogini päivittämiseen hurahtavan useimpina päivinä ainakin tunnin. Englanninkielinen osuus olisi vienyt toisen mokoman ja niinpä suosiolla luovutin - eihän niissä kaksikielisissä jutuissa juurikaan muunkielisiä kommentteja näkynyt. Mikä ei tietenkään merkitse etteikö niitä oltaisi luettu, tiedetään tiedetään...
    Kun oma blogi on painovalmis ja julkaisu-nappulaa on painettu käyn yleensä vielä vilkaisemassa omaa sivuani miltä se näyttää ulkopuolisen silmin. Usein löytyy vielä parantelemisen aihetta, kirjoitusvirhe tai epäselvä lause, joten saatan sahata editointia ja katselua vielä parikin kertaa.

    Sen jälkeen kierrän muiden blogeissa katselemassa päivityksiä, jätän käyntikorttini, ihailen tuotoksia, pääsen linkin kautta jonnekin muualle, josta taas löytyy uusi linkki jne jne kunnes yhtäkkiä herään ja huomaan että parituntinen on kulunut ihan huomaamatta.

    Ja se aika on muusta pois. Tähän mennessä en ole pihdannut käsitöihin kuluvasta ajasta, sen sijaan kotihommat on tullut hoidettua hieman löperömmin. Aloin netissä luuhaamisen tasan vuosi sitten ja siitä lähtien on talossa alkanut hiljainen kaaos. Pitää ihan miettiä mitä tein ennen kuin tutustuin muiden käsityöblogeihin - käsitöitä kait. Muistan hiljaiset hetket sohvalla, seurana kuppi teetä - tyytyväisyys omasta olosta ja siitä että neule eteni hiljalleen, omaa tahtia.
    Entä nyt?
  Ihaillen blogisiskojen aikaansannoksia, pyrähtelen blogista toiseen. Kaikilla näyttää valmistuvan villatakki päivässä [ laura on huippu!] - joka kerta esitellään ihania neuleita (tahtoo!)  ja ihania lankoja (tahtoo!), tai kerrotaan sellaisista puikoista ja tällaisista venkuroista (tahtoo! tahtoo!) - ja katselen aloitettua neulettani ihan uusin silmin: eihän se kelpaa, ei se ole hieno, eikä minulla ole x:n lankaa tai y:n puikkoja - miten tätä kehtaa esitelläkään...
    Kilpavarustelua tämä on, pahimmanlaatuista!   :)
  
             90526.jpg

    Viikko sitten valitin kuinka olen kiinnostunut oudoista väreistä. Tämä tauti jatkuu. Karstasin uudella myllylläni lisää kummallisia värejä: oliivia, ruskeaa, havunvihreää, jonkin verran sinistä ja oranssia, onpa hieman vaaleaa turkoosiakin joukossa. Kuva on valitettavasti kovin hailea, mutta kuvittele värit ihanan syviksi!

             90527.jpg