Vaiva alkaa helpottaa, onneksi. Kiitos kaikille teille ihanaisille tsemppauksista! On rohkaievaa kuulla, ettei tämä jatku ikuisesti, ja että sitä on muillakin ja että siitä on parannuttu. Olen määrännyt itseni kävelemään. No, Miehen käsikynkässä tosin, mutta ulkona käveleminen on ihan toista kuin sohvassa istuskelu. Alamäet tekee pahaa, ylämäet on helpompia. Olen kävellyt aamulla tunnin tässä ihanassa joulukuisessa  tihkusateessa ja nyt on niin mukavaa istua sohvalla ja olla tekemättä mitään.

No, tietysti teen jotain. Hillun netissä, luen blogeja ja kirjoitan kommentteja. On niin ihanaa kun ei ole kiirettä mihinkään. Olen löytänyt tosi kivoja blogiarvontojakin - vahinko vain, että useimmat ovat olleet jo ohi. Mutta tässä on yksi, aikaa on tänään klo 18, eli vielä ehtii! Minähän en ikinä voita mitään, mutta nyt alkaa sydän läpättää: tässähän on aivan ihanat palkinnot! Pidän peukkuja itselleni, että voitto osuu kohdalle. Suunnitelmaakin jo on ... näistä tulisi hyvä lisä arpajaisvoittojeni töihin.

Selailen myös uutta kirjaani. Siinä on ihania kuvia ja (minulle) paljon uutta tietoa! Esittelen sitä varmaan enemmän lähiaikoina, kunhan ehdin tutustua siihen paremmin.

Meille on kotiutunut myös vanhoja ompelulehtiä. Ompeluinnostus alkaa varovasti nostaa päätään...