Jotenkin kavalasti syksy saapui. Viikko sitten aloin ihan ääneen ihmetellä auringonvalon väriä. Valo oli äkkiä niin kirkasta ja raakaa. Ei mennyt kuin muutama päivä ja vaihtui sääkin. Nyt ulkona on täysi syksy, aamut ovat kirpakoita, linnut alkavat kerääntyä parviksi. Haikeaa. Juuri kun  kesään tottui, se karkaakin käsistä.

    Olen ollut neulomisen suhteen lähes toimettomana viimeisen kuukauden. Niin tarkoin täyspäiväinen kehruu vetää mehut, ettei ole tullut mieli tarttua puikkoihin, ei edes bussineuletta ole tällä hetkellä.
    Läpäisin siis Luostarinmäen kehruukokeen ja sain siltä istumalta jäädä kehräämään pellavaa turisteille. Hauskaa se on, ja oman talon historia kävi pian tutuksi.

    840382.jpg

    Ensin täytyi saada asu. Tie kävi siis vaatekammariin, viralliselta nimeltään puvustamo. Oi oi ja vielä kerran oijoi! Sitä hameiden, esiliinojen, paitojen ja tykkimyssyjen määrää! Puvustamo on suureellinen nimi pienelle torpan kammarille, ja kuka tietää, ehkä puvut tehdään jossain muualla ja tämä on vain kesäinen korjausompelimo.
    Olisin mielelläni ottanut kauniin röijyn ja kirkkaanvärisen hameen. Mutta ei, hahmoni on yksinkertainen ihminen, muurarimestarin leski, jonka pitää henkensä pitimeksi kehrätä vieraille. Hynttyyni ovat siis ruskearuudullisia- ja raidallisia. Ankeita näiden värien, pitsin ja tukkimyssyjen jälkeen.

    840398.jpg840397.jpg

    Työpaikkani:

    840385.jpg

    Köysi oli paikoillaan koko ajan. Tuntui hullulta istua karsinoituna, näytillä kuin museoesine. Ja kyllä minusta otettiinkin kuvia! Yleensä zuumattiin sormiin, mutta sain myös hymyillä.Yleensä italialaiset halusivat tällaisia kaunis paimenetar- tyyppisiä asetelmia.

    Tältä työolosuhteeni näyttivät omalta kohdaltani katsoen.

    840390.jpg840393.jpg840386.jpg

    Rukki, vesikuppi ja pellavat. Rukki kulki kuin unelma, ja lankaa syntyi "kuin itsestään". Pakko panna tuo lainausmerkkeihin, sillä vasta nyt konkretisoitui se työn määrä, joka tarvitaan, että saataisiin jotain päällepantavaa.
    Yksinkertainen laskuesimerkki: Päivän lankametrit olivat 150metrin hujakoilla. Lanka oli niin ohutta, että kangasta kudottaessa sitä pantaisiin 12 lankaa sentille. Vaatekankaiden loimet luotiin vähintään 30 metrin pituisiksi, mieluummin pidemmiksi koska loimen teko on suuritöistä. Loimen oletusleveys olisi metri, jolloin loimen leveyteen tarvittaisiin 1200 lankaa.

30m x 1200 = 36000 metriä. Tämä jaettuna päivän tuotollani tarkoittaa, että kehräisin 240 päivää pelkän loimen vuoksi, kuteeseen menisi vielä toinen mokoma. Ja tämä olettaen, että minulla olisi kahdeksan tuntia päivässä aikaa kehrätä, ei taloustöitä, ei pelto- ja navettahommia, ja valmis pellava tulee koppaan.

EDIT: Jos kankaasta teksi harvempaa, eli panisi vaikka 10 lankaa sentille, vähentyisi loimen kehruuaika yli kuukaudella. Siksipä köyhillä oli harvemmin kudotut kankaat, ja mitä ohuempaa ja hienompaa (tiheämpää) kangasta, sitä halutumpaa ja kalliimpaa se on ollut. Ja on kai vieläkin?

    Ei siis ihme, että tytöt saivat jo pienestä pitäen totutella kehruun eri työvaiheisiin, ja että heidän työpanoksensa tuli tarpeeseen. Kehruu-Jenny aikanaan oli mullistava keksintö, joka mahdollisti sen, että me nykyajan ihmiset voimme ahtaa kaappimme täyteen kaikenlaista vaatetta tarvitsematta itse nähdä vaivaa sen eteen. Veikkaisinpa, että itsellänikin olisi vain arki- ja pyhähame, ja arkihameessa paikka paikan päällä, jos materiaali olisi yhtä kiven takana kuin se aikoinaan oli.

    Tässä tunnelmakuva valmista langasta.

    840384.jpg

    Kehrätyt langat käytetään talven mittaan. Parhaimmat pääsevät pellavasta kudottuihin rullaverhoihin, jotka taitavat somistaa useampaa Turun museota. Linnassa niitä kuulemma on, samoin Qwenselin talon ikkunoissa. Pukkilan kartanossakin ne olivat käytössä, tosin Pukkilan kartano ei liene kaupungin omistuksessa. (Pukkilasta kerron piakkoin enemmänkin.)
   
    Huomenna alkaa työnäytösviikko, ja silloin kannattaa kipaista Luostarinmäelle. Joka päivä on monta työnäytöstä. Omistani sanon sen veran, että huomenna kehrään villoja, torstaista sunnuntaihin niitä kehrää joku muu. Itse huovutan hattuja lauantaina ja sunnuntaina. Joten tervetuloa kaikille!

    Viikon jälkeen ajattelin taas tarttua puikkoihin ja silloin bloggauskin taas jatkuu. Kiitokset Pialle saamastani tunnustuksesta! Tunnustus pitäisi nyt kai panna eteenpäin, mutta varmaan se on kierrellyt vähän joka paikassa blogini hiljaiselon aikana. Ja sitä paitsi en osaisikaan valita monien joukosta juuri niitä kivoimpia. Kaikki ovat kivoja, jokainen omalla tavallaan. Joten tässä tämä palkinto, kaikille lukijoilleni ja kanssa-bloggaajille.
Kiitokset hauskasta seurasta! Ilman teitä ja tätä ihanaa vertaistukea olisin monta ideaa ja kokeilua köyhempi. Kiitos siis neuvoista, kannustuksesta ja esimerkeistänne, ja ihania käsityöhetkiä meille kaikille!

    840435.jpg