Olen potenut ärhäkkää flunssaa sängyn pohjalla jo erinäisiä päiviä. Kun nenä ja silmät vuotaa ja kurkku kähisee ulospäin, mutta on sisältäpäin kuin riivinrauta, ei oikein mikään jaksa innostaa. Onneksi posti-Pate on ollut ahkerana ja kantanut postia ihan vain minua ilahduttaakseni. Olenkin hoitanut flunssaa kaikilla tunnetuilla ja tuntemattomilla lääkkeillä. Kyllähän suklaa lasketaan lääkkeeksi?

    Ensinnäkin Ystävänpäivän yllätysvoitto Teijan blogissa. Mitä sanotte tästä?
    396481.jpg
    Ihanaa, herkkää, tarpeellistä ja hyvää (nam). Kaunis vaaleanpunainen kirjottu hommeli on neulakukkaro. Söpön vanhanaikaista, niin retroa että se on taas uutta. Ja tulee todella tarpeeseen. Kadotan tehokkaasti isotkin parsinneulat, mutta tässä ne pysyvät tallessa. Kiitos Teija!

    396479.jpg

    Voitin myös hiljattain  Pupupossunkin blogissa minipalkinnon, suloisen virkatun ja helmikirjaillun kukan, herkullista suklaata, heijastinsydänkorun ja kivan tikkurasian.

    396477.jpg
    Minun sydäntäni sykähdytti myös kortissa komeilevat hiihtäjäuroon komeat pakarat... Sanokaa mitä sanotte, kyllä urheilussa on puolensa! Kehtaako kukaan tunnustaa katselleensa Aren kisoja ja innostuneensa ihan muusta kuin urheilutuloksista ja hyppyjen pituuksista?

    Säästin sokerit pohjalle. Snyyni oli muistanut minua ihanalla yllätyksellä. Omaperäinen runo, pari metriä nyplättyä puuvillapitsiä ja mielenkiintoista lankaa kauniilla käämillä. Luulin tunnistavani kuidut sormituntumalla, mutta tämä oli arvoitus. Arvuuttelin joko mohairiksi tai pellavaksi, ja pellavaahan se sitten olikin.
Runo kuuluu:
Peura asuu laaksossa.
Punkki asuu peurassa.
Kauneimmat pitsit nyplätään
hämähäkkien ompeluseurassa.
Erittäin passeli, vai mitä?
   
    396482.jpg

    Niin, ilmoittauduin siis Salaiseen neuleystävään. Hieman hermostuttaa. En ole koskaan ennen osallistunut sellaiseen. Toivon että osaan olla hyvä ystävä ja löydän mieluisia yllätyksiä!