Viimeksi utelin, mikä väriyhdistelmä saa itsekunkin karvat pystyyn. Inhokkiyhdistelmä vertaansa vailla tuntuu olevan keltainen ja violetti. Samoin keltainen ja sininen, tai keltainen ylipäätään.
    Tämäpä yllättävää - ehkä onkin kyse värisävyistä. Maailmassa on hurjan paljon kellansinistä tai -violettia kauneutta: iris, orvokki, lemmikki, iltataivas, muutamia mainitakseni. Mutta kyllä minäkin tunnustan kovan keltaisen ja kovan, kirkkaan liilan saavan karvani pystyyn. Sävyllä on siis väliä. 
    Tästä sainkin itselleni kivan haasteen: jospa onnistuisin kehittelemään sellaisen keltaisen ja violetin värisekoituksen, että siitä kehrätty
lanka on kaunista. Olisikohan tuo mahdollista?

    Sen sijaan melkein kukaan ei vastannut uteluuni mieleisestään väriyhdistelmästä. Jospa niitä onkin liikaa lueteltavaksi? Ja Routa muuten heitti kiintoisan huomion, että lempivärit ja ne värit, joita itse haluaa käyttää, eivät aina osukaan ihan päittäin. Itse ainakin pystyn näkemään kaikissa väreissä uinuvan kauneuden, mutten silti käytä kuin harmaan eri sävyjä, valkoista ja vaaleanpunaista. (Paitsi silloin kun sorrun johonkin muuhun... uusin on suklaanruskea. Kesäillansininen tekee tuloaan.)

     En vielä pysty oikein istumaan tuon selän takia. Tuntuu hullulta maata päiväkausia olohuoneen lattialla jalat sohvalla, mutta ei tässä muutakaan voi. Aurinko paistoi tänään sisään ja lämmitti ihanasti. Ja paljasti kaikessa armottomuudessaan pinnoille kerääntyneen pölyn. (Oli lumettomalla pimeydellä hyvätkin puolensa.)

    Ei siis uusia käsitöitä. Sen sijaan ilahdutan muutaman uuden langan kuvalla. Uusikin on venyvä käsite - nämä ovat joulunalusviikoilta. Silloin oli jo ihan keväinen olo, aloin himoita versonvihreää ja utuista lohenpunaista, sellaisia kevyitä helppoja värejä.

    331623.jpg       331622.jpg