Nyt se virkkaa jälleen! Mintunvihreää lankaa!

Törmäsin ihaniin kuusikulmaisista paloista virkattuihin peittoihin netissä hilluessani. Lisää kuvia voi etsiskellä hakusanoilla hexagon afghan, ravelryssä ja flickrissä on ryhmiäkin niille.

Mintunvihreä lanka ei onneksi halunnut isona puseroksi, vaan peitoksi. Parikseen se halusi pirteää punaista, mausteista munakoisoa ja ripauksen oliivia, okraa, luonnonvalkoista, aprikoosia ja pehmeää sinistä. Nämä estävät tehokkaasti liian makeilun.

1244134251_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Aamiaispöydässä näytti vielä tältä. Väriyhdistelmiä suunnitellaan kuumeisesti ja yhdistelmien menekkiä lasketaan ihan desimaalin tarkkuudella. Suunnittelun tuloksena paljastuu, että 16 erilaista tilkkua antavat optimaalisen lopputuloksen.

1244134279_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Löysin kivan ohjeen kuusikulmioille, jossa peitto kasvaa sitä mukaa kun sitä tehdään, eikä niin kuin yleensä, että kun on virkannut ne kolmatta sataa palaa on edessä vielä niiden yhteen ompelu. Haasteena on siis saada paitsi kaikki langat käytettyä, mutta myös riittämään ja asettumaan tasaisesti. Niinpä tilkkujen asettelukin on suunniteltava etukäteen.

Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, niin kai se meni? En yleensä tykkää suunnitella jotain ideaani "puhki", etten pilaa itseltäni väriyhdistelmien löytämisen riemua. Ja riemuahan tarvitaan, jotta jaksaa (taas!) ruveta virkkaamaan toista puolitoistakiloista monsteria. Mutta katsotaan. Kuka tietää, ehkä minusta kehkeytyy vielä suunnitelmallinen aikuinen?