You may not be a granny, but you've got the mentality.
Hard work and artistic vision lead to your beautiful knitted results.

Testasinpa itseni kutomisen suhteen. Vastauksessa kerrottiin yli tekijöistä puolen saaneen saman tuloksen.
Olen siis kunniallista ja kunnollista keskiluokkaa, näemmä.

    Tällä hetkellä työn alla on syksyllä mietityt ruskea puuvilla-viskoositoppi, jonka näin eräässä valokuvassa. Etuosan yläreunassa on virkattu, yläpäästään suoraksi leikattu ympyrä. (Siis häh? Leikkaa paperista ympyrä ja käännä siitä sitten yksi reuna pois. Suora reuna on puseron yläreuna, pallomainen kaarrokkeen alaosa upotetaan etukappaleeseen.)
    Haasteita on siis kaksi: a- saada etukaarroke selkeästi pitsimäiseksi, ja b- kutoa etukpl niin, että se onnellisena suostuu ottamaan sisäänsä pitsikaarrokkeen.
Kumpaakaan pulmaa en ole vielä ratkaissut. Koska etukaarroke ei ole ympyrä, en voi virkata sitä ympyränä. Mietin aloitanko kaarokkeen keskeltä, vai miten. Kuvassa kaarroke on virkattu aika harvalla, mutta selvästi pitsinoloisella kuviolla. Enkä ole virkkauksessa mikään haka.
    Toinen suunnitteluasteella oleva neule on Adrienne Vittadini-kirjasesta napattu pitkäresorinen ja v-aukkoinen pitsineuletakki. Lankana on merenvihreä italialainen silkkivilla. Luulisi että työ on selkeä: teen koetilkun ja lasken silmukkamäärät. Niinhän sitä luulisi... Adrienne Vittadini on nimestään huolimatta jenkkisuunnittelija, ja kaikki ohjeet on selitetty sanasta sanaan ilman kaavioita. Inhoan tätä jenkkityyliä!
    Samanlaista oli Suomessa hamalla 60-luvulla, ja muistan kuinka äitini tuskaili neuleittensa kanssa, teki ohjeen mukaan ja purki taas, koska hänellä oli eri silmukkaluku käsialansa takia, ja nurja puoli sekoitti ohjeen. Sitten tuli 70-luku ja 80-luku ja niiden myötä kaaviot. Siunatut kaaviot! Näet yhdellä vilkaisulla minkälainen on kuvio ja millaiset on mitat. Ei enää arvailuja, ja neule on muunneltavissa langalle kuin langalle.
    Ja sitten tuli uuden vuosisadan vaihde ja mentiin takapakkia, kun jenkit innostuivat neulomisesta. Netti ihan tulvii ilmaisia neuleohjeita, ja mikäs siinä, kauniitahan ne ovat. Mutta minä panen vastaan! Miksi, oi miksi pitää palata ajassa puoli vuosisataa taaksepäin ja seurata aataminaikaista ohjeistusta, kun asian voisi selittää paljon helpommin kaavion avulla. (Yksi kuva puhuu enemmän kuin tuhat sanaa.) Onni on, että suomalaiset lehdet eivät ole omaksuneet tapaa, ja toivonkin hartaasti, etteivät koskaan omaksukaan.

   No niin, taisin osua sivuraiteelle, mutta kaaviot on asia jonka puolesta jaksan puhua vaikka koska ja kuinka paljon! Siis villatakista piti sanomani, että taistelin pitsineuleen sanallisen ohjeen kimpussa ja sain kuin saikin tehtyä mallitilkun. Siirsin sen heti kaavioksi, ja ah, kuinka silmä aivan lepää siinä. Tavalliset silmukat on v ja langankierto on u, yhteenveto oikealle on oikealle vino v, vasemmalle päinvastoin ja kolme yhteen on nurinkiepautettu tupla-vee. Eihän pitsineuleessa muuta tarvitsekaan.
    Mitään en ole saanut kudottua, kun kaikenlaiset pikkutyöt ovat ajaneet ohi. On ollut lapasta, kynsikästä. myssyä ja shaalia. Kehräsin syksyllä lankaa värttinäpelillä ja tein hauskoja kierteisiä kaulahuiveja.

    Ja nyt taitaa kutominen jäädä vähäksi aikaa toiseksi, koska uuden rukin kanssa on niin hauskaa! Viime viikolla valittelin, kuinka langastani ei tullut tarpeeksi kierteistä. Ihan tyhmää, en pidellyt sitä tarpeeksi kaukana lanka-aukosta (mikähän on suomalainen nimi, englanniksi se on orifice?), ja niin se solahti sisään kiertymättä. No nyt ainakin tiedän miten saan tehtyä hahtuvalankaa, jos sille tuulelle tulen.

    Parhaillaan työn alla on metallinhohtoinen sekoitus mustaa silkkiä ja lampaanmustaa villaa. Sekaan on karstattu vähän jäänsinistä ja fuksianpunaista merinoa. Käsissä se tuntuu inhottavalta, vähän samalta kuin hopeapaperi hampaissa. Mutta kehrättynä, siis lankana, kaikki karheus on poissa. Lanka on himmeänkiiltävää ja kovin ylellisen tuntuista. Ja tokihan se ylellistä onkin.
    Seuraavaksi odottaa loimuvärjätty merino-mohairsekoitus. Väreinä on kurpitsankeltainen, suklaanruskea ja marjapuuronpunainen ennen kuin se on vatkattu kuohkeaksi. Siis oikein reipas väriyhdistelmä! Voisin kehrätä sen kahdella tavoin: erotella lepereestä monta vartta ja kehrätä jokainen peräjälkeen. Silloin langassa vaihtuisi väri todella usein. Tai vaihtoehtona kehrätä jokainen väri koko pituudeltaan ennen seuraavaan siirtymistä.
Jaa, varmaan riippuu käyttötarkoituksesta.
Mitähän siitä tekisin? Odotan mielenkiinnolla ideoita!


Neulontatesti tehty täällä: http://quizilla.com/users/Nyxael/quizzes/Are%20you%20a%20knitter%3F