Nyt kaikki tietenkin kuvittelee reseptin jatkuvan, että lisää joukkoon sipulia, ohranjyviä, smetanaa jne. Ei sentään! Meillä pannaan liemeen villoja, etikkaa ja kahvilusikallinen rautamehua (siis vihtrilliä), ja annetaan hautua kypsäksi.
80g pestyä ja kammattua merinoa vietti varttitunnin hellalla, ja toista tuntia kylpyvedessä hitaasti viilentyen. Väriliemi saatiin viidestä punajuuresta, siis sellaisesta tavallisesta nipusta joita torilla myydään.

Alku oli lupaavaa. Nostelin villoja liemestä, ja väri oli sievän punainen.

Mutta kaikki väri katosi sen sileän tien kun valutin villat! Ne muuttuivat (hunajan)keltaiseksi! Vain muutama kohta siellä sun täällä oli suostunut hennon vaaleanpunertavaksi. Tiedä sitten mistä moinen valikoiva käyttäytyminen johtuu?
Tosin puretusvaiheessa valutin paksua siirappimaista rautavihtrilliä villan päälle sekoittamatta sitä ensin nesteeseen. Voihan olla, että juuri nämä kohdat ovat hyväksyneet vaaleanpunaisen, ja muut kohdat tyytyneet keltaiseen.
Sieniäkin on viime päivien sateiden jälkeen alkanut ilmestyä. Seuraavaksi meillä sitten kai laitetaan sieni-villakeittoa...
Kommentit