Niinpä päätin viedä langat ihmisten ilmoille - siis kauppaan. En nyt tarkoita nettikauppaa, vaan ihan reality-sellaista. Eli lankoja voi kutitella ja kuolata livenä Outolinnun myymälöissä Turussa.
Juulibugit ja Bambugi ovat osoitteessa Kristiinankatu 5. Avoinna arkisin 11-18, la 11-15 ja su 12-16.
Juulibugihan siis on yltiöriittoisaa sukkalankaa, jossa yhdestä vyyhdistä tulee naisten ja todistetusti miestenkin kokoa 42 lyhytvartiset sukat. Messuilla eräs viime vuonna vyyhtinsä hankkinut tuli näyttämään siitä virkattua pipoa, joka oli tästä langasta tehtynä tosi kiva. Langan värjäys on tasaisen epätasainen, lammikoitumista tai pitkiä värijuoksuja ei löydy. 75 villa, 25 PA (polyamidi), konepestävä, paino 65g. Värejä sininen (3), lilanruskea (4) ja vihreä (2).
Bambugi on bambusekoitteista villalankaa, 70 villaa, 30 bambua ja sitä voi pestä koneessa. Vyyhti on 100g ja juoksua päälle 400 metriä. Värivaihtoehtoja on todella monta. Vasemmalta oikealle: Kauneuspilkku (2), Yksinäinen ritari (2), Asteri (3), Kuuskytluku (1) ja Paratiisilintu (2).
Trekking-pohjaiset sukkalangat löytyvät Vanhalta Suurtorilta, Brinkkalan talon sisäpihalta. Outolinnun aukioloajat ovat siellä samat kuin Kristiinankadulla, tosin Vanhan Suurtorin Joulumarkkinoiden aikaan on myymälä auki viikonloppuisinkin klo 18 saakka.
Värit vasemmalta oikealle ovat: Merineiti (1), Vihreä saari (5), Tulitikkutyttö (2), Maa ja meri (3) sekä Sinisiipi (1).
Kummastakin paikasta saa myös Ehtaa Villalankaa, eli 100% villaa johon ei ole mitään lisätty, eikä mitään otettu poiskaan. Niinpä se sisältää lanoliinia, tuota ihanaa villarasvaa joka hoitaa kädet ja kantapäät ja antaa villalle sen ihanan parfyymin. (Aivan oikein, parfyymin! Suomeksihan tuo on sulotuoksu.)
Kristiinankadulta saa lisäksi loimuvärjättyä kehruumerinoa sekä merinokieppejä.
Ulkopaikkakuntalaiset, anteeksi kovasti. Ajattelin ettei ollut paljonkaan mieltä listata yksinäisiä tai muuten vähäisiä määriä. Jos kuitenkin joku lanka alkoi kiinnostaa, panehan meiliä niin eiköhän asia järjesty. Värjäsin juuri muuten uuden tuplaerän Marjakiisseliä, ja se on tulossa nettiin ihan pian.
Oi voi voi
Käsityörintamalle kuuluu vain vähän uutta. Virkkasin huivin ja aloitin messuilla toista, ja kun huivin teko ei maistunut aloin etsiä kopasta uutta työtä. Toissa syksynä aloittamani suureellinen kirjoneulepusero oli salaperäisesti sotkeutunut ihan itsekseen.
Tässäpä vasta työmaata kerrakseen. Huoh, siinä menee koko iltapäivä. Jospa työntäisin sen takaisin koppaan ja käskisin oikenemaan itsekseen? Kurkistaisin taas puolen vuoden päästä ja alkaisin neuloa siitä vaan. Toiveajatteluako? Murr, onko minun tehtävä tässä talossa KAIKKI?!
Kommentit