Kyllä messuilla käynti sitten on avartavaa! Pääsee matkustamaan, tapaa kivoja ihmisiä ja saa hipelöidä ihan rauhassa kaikenlaisia uutuuksia ilman ostopakkoa. Myyjäthän eivät ehdi pitää lukua asiakkaista, joten minkäänlaisia ostopaineita nyt luulisi syntyvän.
    Ja vaikka sitä kuinka tietää, ettei tasan tarvitse yhtään mitään, kun entisiäkin varastoja on vielä käyttämättä, iskee kuitenkin pieni pakokauhu. Nyt! Ainoa! Tilaisuus! Ja pikku pää rupeaa räknaamaan: tuosta menisi postimaksu jos en nyt ota heti mukaani. Noilla on messutarjous, näillä ei ole nettisivuja, ai kun kivaa, hei mutta toi sopisi just tädin huiviin... ja ennen kuin arvaakaan alkavat käsivarret venyä pussukoiden painosta.

    No, mitä siis tarttui mukaan Tampereelta? Ah ah ja ah.

    269642.jpg

    Wetterhoffin Silviaa ja Sivillaa, punasävyistä käsinvärjättyä suomenlampaan villaa Honkarinteen tilalta, vasemmalla alhaalla silkkikuitua ja puola merseroitua puuvillaa, valkoista angorahahtuvaa Arjangolta, vaaleanruskeaa turvevillaa, siitä vasemmalle tummemman ruskeaa Haukku-lankaa ja vielä keränen vaaleanvihreää, liukuvärjättyä angoraa niinikään Arjangolta.
    Haukku-lanka oli uusi tuttavuus. Puolet koirankarvaa, puolet suomenlammasta. Toivottavasti kuvasta näkyy sen ihana pehmeys. Turhaan sitä ei maailmalla kutsuta Chiengoraksi, sillä pehmeys on suoraan verrattavissa angoraan. (Ja mikä hinnanero!) Tosin esim. valkoinen tuntui karheammalta kuin ruskeat. Vahinko, sitä olisi ollut kiva värjäillä.
    Valkoiset tykötarpeet ovat kehräykseen. Silkkiä, angorahahtuvaa ja valkoista silkinkiiltoista puuvillaa kertauslangaksi. Varmaan koko höskä joutuu loppujen lopuksi vielä väripataankin, ellen sitten tunne oloani valkoiseksi. Talvella harvoin tunnen, valkoinen kuuluu itselläni enempi kesään.

    Turun Lammasmarkkinat
   No, tuskin oli lauantain reissusta kotiuduttu Tampereelta, niin jo sunnuntaina oli katsastettava jokavuotiset lammas- ja vuohimarkkinat Turun Katedraalikoulun tiloissa ja pihalla. Paikka ei ollut yhtä rasittavan suuri kuin Pirkkahalli, mutta kyllä täältäkin löytyi ihan liikaa namipaloja.
    Turun iskuryhmä kokoontui Kirjakahvilan edessä ja lähti siitä sitten joukolla tekemään tuhojaan. Allekirjoittanut ei ollut kärkipäästä, mutta totuuden nimessä myönnettäköön etten sentään hännillekään jäänyt.

    269636.jpg  269639.jpg

    Rintalan ihania hahtuvia, valkoista Saaristolaisvillaa pitsilangan paksuisena, yönsinistä Muinavillaa, jossa suomenlammasta ja Kainuun harmasta.

    269634.jpg    269640.jpg

   Vasemmalla Louhisaaren ihkuihanaa lankaa (kyllä, värit ovat samat kuin ylläolevassa hahtuvassa!), sekä oikealla kirjavia sienilankoja ja vähän keltaista sienivillaa. Siis sienillä värjättyä villaa. Sieniseuran pöytä oli näkemisen arvoinen, värien paljous oli uskomaton, sävyt mahtavia. Liilaakin oli monta eri sävyä,  tummanuhkeasta lempeään violettiin, kaikki kuulemma jäkälästä peräisin.
    Turun sieniseura järjestää keväämmällä värjäyspäivän, omat vehkeet mukaan, pakastettuja ja kuivattuja sieniä saa jäseniltä. Kaisakaisahan kirjoitteli samasta asiasta lokakuussa, mutta nyt vasta tajusin miten ihania sienillä värjätyt langat voivat olla  kun itse ne näin.

    Ja sitten se paras!  Onnistuin saamaan viimeiset 400g Kainuun Harmaksen hahtuvaa. En ollut uskoa sormiani - pehmeää kuin karitsa, kuin kissanpentu. Vähän tuntuu lunttaukselta kehrätä hahtuvaa, mutta kaipa ne kuitenkin kehräykseen menee. Voin jo kuvitella niistä kudotun ylellisen pehmeän ja kevyen villatakin. Näiden lankojen arvoista mallia pitääkin sitten etsiä hartaudella.

    269627.jpg