Valitsen usein monta väriä, että langasta tulee vaihtelevaa ja elävän tuntuista. Tähän valitsin kolmenväristä merinoa, hiukkasen värjättyä pellavaa ja hyppysellisen angelina-kiiltokuitua.
Ensin karstaan värit yhteen. Kolmesta viiteen antaa sopusuhtaisen tuloksen, mutta mikään ei estä käyttämästä niin monta väriä kuin sielu sietää.
Karstauksen jälkeen alan kehrätä. Koska aion kerrata lankani paksulla kauppalangalla, kehrään omani ohueksi. Tulos on yksikierteistä ja kihartuvaa lankaa. (Jos haluaa neuloa tätä ilman kertausta, parasta varautua siihen, että neule vemppaa ja siinä on epätasainen pinta! Vemppaamisen voi estää näin: vyyhditä lanka, pese se, höyrytä mikrossa ja kuivaa, niin langan kierre tasoittuu. Tätä ei kuulemma voi tehdä enää neulomisen jälkeen.
Ja jos ei pidä ohuesta langasta, vaan paksusta, mutta haluaa neuloa yksisäikeisellä langalla, lanka kehrätään yksinkertaisesti paksummaksi...)
Moderneissa pystyrukeissa villa lepää sylissä mieluiten jonkin liinan päällä. Oikea käsi pitää tiukasti kiinni villoista, vasen käsi ohentaa ja ohjaa villatuppoa. (Tässä oikeaa kättä ei näy, koska se pitää kameraa.) Vasen käsi on edessä lähempänä villoja, oikea käsi jarruna taaempana.
Kun olen saanut vasemmassa kädessä villan sopivan paksuksi (lue: ohueksi) , päästän kierteen oikeasta kädestä. Kierre tuntuu sormissa paineena. Kun päästän sen purkautumaan, lanka kiertyy. Niin, tietysti samaan aikaan poljetaan polkusia, ja sehän se saa villan kiertymään.
Miksi lanka tarvitsee kierrrettä? Kun ilman kierrettä villa on vain villaa, kierre tekee villasta lankaa. Langan pinta on kova, villan pehmeä. Villan varassa et voi kannattaa mitään, langan varassa kylläkin. Voit kokeilla vääntämällä auki ostolankaa. Kyllä se lopulta on möyheää hahtuvaa.
Kun villa on kehrätty, ja rulla on enemmän tai vähemmän täysi, otan ja asetan sen rukin rullatelineeseen. Moderneissa rukeissa sellainen yleensä on sisäänrakennettuna, perinnemalleissa ei. Silloin voi pujottaa rullan vaikka paksuun kudinpuikkoon, ja ripustaa puikon sopivan kokoisen korin seinämästä toiseen, että se pääsee pyörimään vapaasti.
Jos kertaan ostolangalla, annan sen juosta kerältä tai vyyhdinpuista, kuten alempana näkyy.
Nyt lanka kerrataan. Kertaus tapahtuu aina toiseen suuntaan kuin kehräys. Yleensä kehrään aina myötäpäivään ja kertaan vastapäivään. Yhden ainoan kerran olen tehnyt päinvastoin, mutta se kehrääminen vasta kestikin! Loogisesti ei kai ole mitään syytä, miksi vastapäivään kehräys kestäisi kauemmin kuin myötäpäivään, vai onko? Langasta tuli sillä kertaa kyllä huomattavasti tiiviimpää.
Kerratessa toinen lanka kulkee vasemman käden kautta, toinen oikean. (Jälleen: oikeaa ei näy, mutta se on sinisen langan päässä, pitelee samalla kameraa.) Pidän niitä tiukasti käsissä kuin ohjaksia, poljen vikkelään ja päästän langat kiertymään toistensa ympärille suunnitelman mukaan.
Ai minkä suunnitelman?
Kokeilepa joskus huviksesi miten vasemman käden löysääminen vaikuttaa langan näköön, entä oikean? Kun on kokeillut eri kertaustapoja, ja tietää jo minkänäköistä lankaa kullakin tavalla saa aikaiseksi, voi suunnitella etukäteen langan ulkonäön: tasakierteistä, bukleeta, päällystettyä lankaa, nyppyjä vai mitä.
Koska tässä tehdään "designer"-lankaa, on toiseksi langaksi valittu viikko sitten mehuvärjätty polyesterhörhö.
Lankanäytteitä: vas. ylä: hörhö yksinään
vas. ala: juuri kehrätty yksinään oikealla: yhteenkerrattu lopputulos
Lankatilkkuja: hörhölanka b. omana tilkkunaan vasemmalla
vastakehrätty yksisäikeinen a. oikealla
niiden alla a:sta plus b:stä kertaamalla saatu hybridilanka. (Huomaa puikkokoko.)
On toinenkin tapa tehdä efektilankaa. (Itse asiassa, on monta tapaa tehdä efektilankaa. Tässä toinen tapa.)
Hörhölangasta pätkitään n. 20-30cm pituisia pätkiä, ja istutetaan ne jo peruslangan kehruuvaiheessa villan sekaan, ks. vas. kuva. Tuloksena miedommat efektit, kuten oikealta näkyy. (Vai näkyykö?) Tässä on se hyvä puoli, että efektiä saa halvemmalla, kun ei enää mene hörhölankaa yhtä paljon kuin muuta lankaa. Hörhö on yleensä tyyristä, ellei nyt saatu saamaan niitä alena.
Tämän langan voi kerrata tai käyttää sellaisenaan. Jos sen kertaa, se on heti valmista käytettäväksi, jos jättää kertaamatta, pitää siis pestä ja höyryttää liika kikkara pois ennen käyttöä.
(Oikealla olevaan tilkkuun on käytetty lanka sellaisenaan höyryttämättä sitä ensin. Huomaa miten se on vinossa oikealle kuin Pisan torni! Vastakehrätytty lanka kelpaa ilman muita työvaiheita kuten pesua tai kertausta ainoastaan ainaoikean neulomiseen. Voin selittää sen kuvien kera joskus omana postauksenaan.)
Ja pian voit ulkoiluttaa myssyä tai huivia, jollaista ei toista takuulla kävele vastaan.
Työn iloa!
EDIT: typoja, epätäsmällisyyksiä, kirjoitusvirheitä... Onkohan tämä nyt yleistajuinen?
Kommentit