Aamuisin on jo melkein syksy, mutta iltapäivällä on vielä kesä. Kaupungin kaduilla puhaltaa tuuli, joka tuoksuu uusilta asioilta, jännittävältä tulevaisuudelta, jolloin kaikki on uutta ja mahdollista. Voin opetella uuden kielen, aloittaa harrastuksen, laihtua, siivota kaappini, lukea kaikki kesän aikana rästiin jääneet blogikirjoitukset ja nuuhkia uusia neulelehtiä.

Elokuussa on parasta kaikki: lämpö ja kirpeys, puutarhan antimet, viimeiset vadelmat ja pian kypsyvät karhunvatukat, se että aamuisin kaipaa villasukkia ja se, että vielä tarkenee pumpulineuleella. 

Toukokuussa aloittamani villasukat ovatkin vihdoin valmistuneet. Kuvassa keekoillaan pistämättömällä yhdistelmällä, villasukilla ja sandaaleilla. Jee, eläköön elokuu!

Tässä lähikuvaa. Vihreä kirjailu ei oikein taida näkyä? Luonnossa se on aika kirkas, ja nivoo oudonväriset jämälangat kivasti yhteen.

  • Malli: Suomalainen mysteerisukka (rav)
  • lanka: King Cole Merino punaisena ja kanervanvärisenä, Knitpicksin sininen sukkalanka keväällä kutomistani sukista, yht n. 90g
  • puikot: 2.25mm
  • kirjomiseen: Schachenmayrin Regia Handdye Effect

Mallista sen verran, että se ei nimestään huolimatta ole mikään perinnesukka, vaan mukaeltu jonkun karjalaisen pitäjän sorokasta (eräänlaisesta päähineestä).

Mallin kutominen oli jotenkin käsittämättömän vaikeaa. Oli käänteistä nurjaa, oli mutkikasta kirjoneuletta, oli päällekirjailtuja kuvioita, oli nurjalla tehtyä salmiakkikuviota, jossa kaiken lisäksi vielä joka toisessa salmiakissa oli keskellä kohokuvio ... kiitti, vähempikin riitti. Salmiakin sisäisen kohokuvion jätin kutomatta ja korvasin jälkeenpäin vihreällä värillä päälleommellulla tiplulla. Muuten yläreunan vihreä kirjailu olisi jäänyt ihan yksikseen ja näyttänyt tosi orvolta.

Sääri on liian runsas minun makuuni, enkä varmaan toista kertaa tätä mallia tee. Eihän vartta  ja sen hienoutta näy kun nämä on jalassa, joko housunlahkeen sisällä tai saappaanvarressa piilossa. Taidan keskittyä sukissa vastaisuudessa taidokkaaisiin teräosiin, niistä on enemmän iloa.

Eihän kukaan nyt ymmärtänyt väärin: tykkään näistä! Ja ken tietää, ehkä tulee muutama pävä, jolloin voin kulkea kaupungilla villasukilla ja naisellisilla kengillä, hienot varret vilkkuen.

Pikaisesti vielä vilautan elokuun säihin sopivaa neuletakkia (KYH-projekti 1) tarkemmin. Lanka on jännää nauhalankaa, jossa oli 60% puuvillaa ja loput viskoosia ja polyesteriä. 700g painoinen takki on iso ja runsas, mutta kuitenkin ilmava. Ja väri, sellainen ihana väri, jota on vaikea määritellä. Sammunut liila? Munakoiso? Luumu kuunvalossa? Asfaltti sateen jälkeen?

 

Takkia eestä ja takaa... linkki ohjeeseen löytyy edellisen postauksen alusta.

 

Ihanaa elokuuta teillekin!