Mikä on lankahullulle tyypillistä käyttäytymistä kun muuttoon on aikaa enää neljä päivää?
a. pakkaa lankavarastojaan hiki hatussa
b. on pakannut lankavarastonsa ja ihailee komeaa laatikkopinoaan
c. surffailee netissä ja tilaa lisää lankaa
Arvasitko oikein? a. oli hoidettu jo pari viikkoa sitten sitten, b:tä oli harrastettu kauan ja hartaasti, mutta lankapaniikkikohtauksen sattuessa oli pakosti toimittava c:ssä mainitulla tavalla.b. on pakannut lankavarastonsa ja ihailee komeaa laatikkopinoaan
c. surffailee netissä ja tilaa lisää lankaa
Olin kuolannut Tilli Tomasin lankojen perään muutaman muun neulojan kanssa, ja ehdottanut heille myös kimppatilausta Knitpicksiltä, joka toimittaa vain Usan sisällä. Mutta kun kenenkään tilauksia ei alkanut kuulua ja aika kävi vähiin, oli tarpeen toimia yksin.
Koska oli pakko rationalisoida, järjestelin mielessäni asiat näin: en tilannut Tilli Tomasta, koska voisin tehdä sellaista lankaa periaatteessa itsekin. (Ensin kehrään silkkilankaa ja sitten kertaan sen helmien kanssa. Siinä vasta haastetta!) Etenkin kun hinta oli melko suolainen - pitkällisen salapoliisityön tuloksena löytyi kristallilangan hinnaksi 125 taalaa per vyyhti.
Helmilankakin mainittiin 40 taalan arvoiseksi... Ja nämä ovat sentään vain 100g vyyhtejä...
Siis Knitpicksiin! Muutama päivä takaperin oli saapunut Yes Asia:sta tilaamani (öö - hamstraamani?) japanilainen neulekirja
ja siinä oli tietysti parikin kivaa ja toteuttamisen arvoista mallia. Japanilaisiin malleihin sopivat tietysti tummanharmaat alpakka ja silkkialpakkalangat kuin nakutettu, siis olihan ne pakko ostaa. Vähän
pörrölankaa vielä, ja tilaus lähti tulemaan. Ei muuten uskoisi, että tuossa pörrössä on pääasiassa alpakkaa ja merinoa, ja nailonia vain siteeksi!Lankapaketti tuli samana aamuna kuin muuttoporukka, joten saatoin heittää sen avaamattomana suoraan pakkilaatikkoon. Siis avaamattomana!!! Arvaa jännittääkö!
Kiva synttärilahja odottamassa, kamojen pitäisi olla Turussa syntymäpäivieni aikaan. Korkkaan langat ja kudon, mitä nyt tavaroiden purkamisen lomassa ehdin!
YesAsia oli muuten kiinnostava tuttavuus. Löysin viittauksen siihen jonkun blogista, ja pakkohan oli kokeilla (öö...hamstrata?). Kaikkea saa Suomeenkin, ja postikuluja ei räknata. Japaniakaan ei tarvitse osata, sillä mallit on tosi selkeästi piirretty ja kaikki tarpeellinen on kaavioissa, mitat, mallineuleet sun muut. Nitsuto on muuten neulominen japaniksi, sen verran olin ymmärtävänäni.
Blogini nimi
on outo, ja nyt valaisen sen syntyhistoriaa.
Alussa en ollut varma tekisinkö käsityö- vai kirjoitusblogin, joten päätin valita neutraalin nimen. Ei siis Juulin tehdasta, eikä Kehruu-Juuliakaan, jotka alkuun keikkuivat mielessä. Heles inki vihdoin kiteytyi nimeksi. Se on sana, jonka kanssa minulla oli vaikeuksia.
Lukemaan oppimiseni käy hitaasti, enkä osaa kunnolla lukea vielä ensimmäisen luokan keväälläkään. Taitaa olla huhtikuuta, aurinko paistaa aamiaispöytään ja puuron kanssa on aina maitoa. Maitopurkki on edessäni ja yritän tavata näkemääni. Lehmän kuvan alapuolella lukee H-e-l-s ... Mietin hetken, aloitan alusta. Eihän sitä pysty edes sanomaan! Ihan selvästi on pakko lausua vielä ee sinne väliin! Niinpä toukokuun loppuun asti tavaan kyseisen sanan heles-inki ja mietin itsekseni mitähän se voisi tarkoittaa. Mutta en kysy aikuisilta, on niin paljon muitakin sanoja joita en ymmärrä. Heles-inki oli vain yksi niiden joukossa, eikä niin kovin tärkeäkään. Kesäksi menemme maalle Savon sydämeen, ja kun syksyllä tulemme takaisin luen kirkkaasti maitopurkin kyljestä kaiken. Myös sanan Helsinki.
Katkolla
Huomenna lennän sinivalkoisin siivin Helsinkiin, vietän äitini kanssa muutaman päivän, metsästelen sänkyjä, kattiloita ja patjoja, peittoja ja tyynyjä, mietin niiden kuljetuksen, saavun Turkuun, asetun taloksi toivottavasti ennen sitä yötä perille tuotujen sänkyjen kanssa (jos peti ei saavu ennen yötä, nukkuisinko matkalaukun päällä?) ja yritän ottaa selvää miten uudessa kaupungissa kaikki toimii. Sähkö? Netti?
Lauantaina menen Turun torille ja käännyn Hamburger Börsin webbikameraan päin - hei hei, terveiset Miehelle ja Pojalle meren taakse Brooklyniin! - sitten ostan mansikoita, juon torikahvit ja lähden nuuskimaan Keskiaikamarkkinoita ja uutta kotikaupunkiani.
Menee siis varmaan toista viikkoa ennen kuin tulen taas linjoille. Terveisin siihen asti!
toivoopi juuli
Kommentit