Mikä on BPPV? En minäkään tiennyt. Nousin eilen aamulla sängystä, ja maailma keikkui. Aina kun liikutin päätäni olin kuin matkustaja myrskyisellä merellä. Päiväksi se laantui alkaen illalla uudestaan. Kuljin kotona seinistä kiinni pidellen, Tänä aamuna menin lääkäriin, Mies talutti minut sinne kainalokynkkää. Huojuin ja hoipuin kuin humalainen - ja pelkäsin. Pakkasin jopa sairaalalaukun valmiiksi, jospa se olisi vakavaakin?

No niin, kyseessä on hyvänlaatuinen asentohuimaus (BPPV on englanninkielinen lyhennelmä). Hyvänlaatuinen tarkoittaa, ettei taustalla ole aivoverenvuotoa, keskikorvan häiriöitä tai kasvaimia. Mutta muuten - ei hyvä. Oloni on yhä kuin myrskyävällä merellä. Hoipertelen ja huojun, minun on pidettävä kiinni huonekaluista, kaupan hyllyistä, kassatiskistä, mitä nyt eteen osuu. (Siksipä valitsin otsikoksi katkelman Mikki merihädässä-laulusta, miten se nyt yhtäkkiä sattuikin muistumaan mieleen...)

Parannuskeinoa ei ole, aika kuulemma auttaa. Ja ironista kyllä, siedätyshoito. On tehtävä juuri sitä mikä eniten sattuu, eli liikuteltava päätä ja annettava huimauksen tulla. Vatsa on aivan sekaisin, tietäähän sen, ei myrskyssä tee mieli syödä.

Tämä tila voi iskeä keneen tahansa ilman näkyvää syytä. Yhtäkkiä sitä vain herää aamulla ja hups, löytää itsensä lattialta. No, ei sentään ihan kaikkiin, alle keski-ikäiset ovat turvassa. Toivonpa vaan olevani kunnossa jouluksi!

Vietin päivän aika kiinteästi sohvalla ja treenasin liikesiedätystä heiluttelemalla päätäni. Käsityöt eivät oikein maittaneet. Onneksi sain juuri valmiiksi sormikkaat. Niitä kelpaa pitää kun ilmat tästä hieman kylmenevät.

  • ohje: Eevaneule 7/1977
  • lanka: Geilsk Tweed (täältä), kuvioihin Hjertegarnin silkki-alpakka
  • puikot 2.75mm, menekki yht. n. 50g

Olen tehnyt aikaisemminkin tällä mallilla sormikkaat, mutta niistä toinen katosi melko pian valmistumisen jälkeen. Toivotaan, että näillä on parempi onni!